*keramiikkapaja saatu yhteistyönä

 

Studion ovi on auki kun saavun pyörällä paikalle hieman ennen muita. Musiikki kantautuu ulko-ovelle, täällä on tekemisen meininki. Huoneen seinät on vuorattu lattiasta kattoon luonnonsaviruukuilla ja -astioilla. Osa on myynnissä, osa polttamatta. Keskellä tilaa seisoo essuun pukeutunut Eva, leveä hymy kasvoillaan. Viikoittainen keramiikkakurssi on juuri loppumaisillaan. Kurssilaiset kirjoittavat nimikirjaimia töihinsä, osa hörppii savikupeista teetä. Tee on kuulemma tuotu Lontoosta, Eva vietti siellä juuri kaksi viikkoa alan messuilla ja myi/sai jälleenmyyjille myyntiin koko paikalle raahaamansa tuotannon, aina viimeistä kuppia myöten.

Janni täytti 30 ja me annettiin kotkalaisen mimmiporukkamme kanssa hänelle lahjaksi ohjelmapäivä. Erinomainen syy nähdä tiiviimmin tällä jengillä ja tehdä yhdessä kaikkea kivaa! Iltapäivän ohjelmassa on kahden tunnin keramiikkapaja ihastuttavassa UDUMBARA:ssa.

 

 

UDUMBARA on ekologinen studio keskellä Helsingin Kallioa. Täällä sijaitsee Evan galleria ja työpaja. Tilassa järjestetään myös dreijauskursseja, workshopeja ja Airbnb -kokemuksia. Paikalla on käynyt viime aikoina mm. työporukoita ja polttariseurueita

Udumbaran Keramiikan tuotteet valmistetaan paikan päällä aidosta kotimaisesta Kultelan tiilitehtaan punasavesta. Luonnonsavi luo astioihin ihanan rehevän maanläheisen luonteen. Se ei vaadi monimutkaista prosessointia ja se poltetaan matalassa lämpötilassa aurinkoenergialla valmiiksi tuotteeksi.

“En koe, että on tarvetta tuottaa paljon esineitä maailmaan joka on jo ihan “ähkyssä” liiasta tuotannosta”, Eva kommentoi. UDUMBARA:n koko tuontanto onkin käsin dreijattua, uniikkia piensarjaa. Evan kukkaruukkuja myydään mm. Kämp Gardenissa.

 

 

Studiolle sai tuoda omat eväät. Lastaan pöydälle viiniä, rypäleitä ja linssisipsejä. Tytöt saapuvat ihan kohta. En malta odottaa, että pääsen testaamaan dreijausta. En ole koskaan kokeillut! Luonnonsavi käyttäytyy hieman eri tavalla teolliseen saveen verrattuna. Siitä ei kuulemma kannata teeastiastoa lähteä kasaamaan, etenkään ensimmäisellä dreijauskerralla. Mielummin jotain, mikä voi vähän repsottaa. Sovittiin, että jokainen valmistaa kukkaruukut. Ruukkuja saa tehdä niin monta kuin haluaa, mutta vain yksi paras poltetaan aurinkoenergialla toimivassa uunissa. Ruukun saa kotiin parin viikon päästä.

Eva opettaa jokaista yksitellen. Tällä välin muut voivat harjoitella omineen, dreijauspisteitä löytyy tilasta yhteensä neljä. Ensin hän kuitenkin opastaa dreijauksen vaihe kerrallaan aina saven keskelle asettamisesta valmiin ruukun irroittamiseen dreijasta.

Eva istahtaa jakkaralle ja painaa jalallaan dreijan pyörimään. “Älä sitten ota kuvaa missä nauran suu auki”, Eva kommentoi ja nauraa suu auki.

 

 

Rento musiikki soi ja neljä dreijaa pyörii. Välillä kuuluu kehuja, välillä naurua. Jos Jannin päiväkotikokeilua ei lasketa, niin kukaan meistä ei ole dreijausta aiemmin testannut. Muutama on kuitenkin dreijalla kuin kotonaan, huom. minä en kuulu tähän porukkaan 😀

Terapeuttista, luovaa ja pirun haastavaa. Kaikkea tätä dreijaaminen on. Eniten nautin siitä miltä dreijassa pyörivä savi käsissäni tuntuu. Ruukun muoto voi vaihtua hetkessä, siinä on jotain tosi taiteellista. Vaiheita ja muistettavaa on paljon, mutta ei tässä hyvä tarvitse heti olla.

Sanomattakin selvää, että palo syttyi. Suunnittelen tosissani kurssille ilmoittautumista.

 

 

Kaksi tuntia on täyttymässä. Minulla on kaksi ruukkua valmiina. Toinen on perinteisempi, kauniin tasainen ja pyöreä. Toiseen ruukuista onnistuin tekemään renkaita (kuva alla). Kumpi menee polttoon ja kumpi uusiokäyttöön? “Valitse se perinteinen, erikoiset ruukut on melkein kivempia kuvamuistoina.”, Eva suosittelee. Ehkä punasaven oranssi väri pukee perinteistä ruukkuani paremmin. Päätän kuunnella Evaa ja nappaan kuvan muistoksi toisesta ennen kuin kiikutan sen uusiokäyttöön menevien savien laatikkoon.

Tällä pajalla opitaan dreijaamaan ja luopumaan”, Eva muistuttaa. Jälkimmäinen on kuulemma tärkeämpi.

 

 

Keramiikkapajan jälkeen siirrytään saman taloyhtiön sisäpihalle vuonna 1929 perustettuun legendaariseen Arlan saunaan. Saunasta matka jatkuu korttelin päähän, Fleminginkadulle suosikki ravintolaani Winoon illalliselle. Voin suositella kaikkia kolmea – toimii erityisen hyvin näin niputettuna!

Iso kiitos vielä Eva! Oli ihan mahtava kokemus!

 

 

xx Sara

 

Tänään Kotka-Helsinki bussissa viereeni istui päälle 80 vuotias tyylikäs rouva.  Meillä oli hyvät keskustelut. Porvoon kohdalla rouva kertoi asuneensa lähistöllä 60 vuotta sitten. Linja-autoaseman kulmassa sijaitsevan apteekin tilalla oli silloin “Liha ja Leikkele” niminen lihakauppa. Eräänä kuumana kesäpäivänä rouva oli ollut lihakaupan edessä ylittämässä tietä kun tuuli oli tarttunut hänen kellohameeseen ja nostanut sen korviin asti niin, että jokainen kadulla kävellyt oli kuulemma nähnyt hänen värikkäät, puntilliset alushousunsa. Pitkään kuulemma hävetti, mutta nykyään sattumalle voi jo vähän nauraa <3

Kun bussia tyhjennettiin Kampissa, huuteli kuski, että täällä olisi vielä rollaattori jäljellä. Laskin 1+1 ja juoksin uuden tuttavani perään varmistamaan, että olikohan kyseessä hänen rollaattorinsa: “Enhän minä mitään rollaattoria omista, en minä sellaista tarvitse. Siellä bussissa oli joku iäkäs rouva, astui sisään Loviisasta, kysykää häneltä.”

Tuli hyvä hurjan mieli kun selasin Roosa Nauha -keräyksen seinää ja lueskelin ihania viestejä, joita lahjoittajat olivat jättäneet! Tavoitteena on kerätä 10 000 € syöpäsäätiölle. Autetaan yhdessä, pienikin summa on jo iso juttu <3

 

 

Kävin tänään passikuvassa. Mietin aamulla, että mitä jos tällä kertaa tekisinkin historiaa ja itse asiassa onnistuisin passikuvassani. Suorastaan kutkuttava ajatus. Tässä vaiheessahan en suinkaan vielä tiennyt, että tulisin istahtamaan kameran eteen kahlattuani ensin puoli kilometriä kaatosateessa ilman sateenvarjoa. “Noi sun silmät näyttää vähän siltä kun oisit itkeny” totesi Rajalan kuvaajakin 😀

Selvittelin perintään joutunutta laskuani ja kerroin asiakaspalvelun puhelimessa, miten lasku oli päätynyt pahviroskikseen ja muistutus oli tullut työmatkani aikana, ja matkaan mahtui monta muutakin sähläystä. Koko totta oleva tarina kuulosti tosi tekaistulta, mutta minua palvellut henkilö totesi: “sä kyllä vaikutat tosi rehelliseltä tyypiltä, eiköhän me voida unohtaa tämä”. Awww!

Tajusin, että 30v syntymäpäivääni on tänään tasan 2kk. Mä tulen viettämään 30v juhlapäiväni Costa Ricalla, johon suunnataan Juuson kanssa 10 päiväksi lomailemaan ja surffaamaan. Vähänkö tulee ihanaa!!

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

xx Sara

 

Yksillä podcastissa puhutaan tänään meidän tyyleistä, tai no lähinnä niiden kehittymisestä. Ja oikeastaan vielä tarkemmin: pahimmista kausista ja tyylimokista, hah. Kaikista timanttisinta materiaaliahan (vm. 2005-2008) löytyy tietenkin IRC-Galleria -tililtäni, joka huom on edelleen pystyssä. Näitä kuvia tullaan muuten jakamaan Yksillä-instagramissa pitkin viikkoa, pistäkäähän salainen ig-tilimme seurantaan 😀

Päädyin tänään Helsinki-Kotka bussimatkan ratoksi kaivelemaan blogiarkistojani. Oma tyyli on selkeästi löytynyt muutama vuosi sitten. Oikeastaan vuonna 2014 asuista on alkanut tulemaan nykyisen tyylini näköisiä ja moni tuon ajan vaatteista löytyykin yhä vaatekaapistani. Toki niitä mokiakin on mahtunut joukkoon, ja ihan kaikkia trendejä en ehkä uudestaan päälleni pukisi…

Vieläkö muistatte nämä lookit?

Ps. farkkusortsit ympärivuotisessa käytössä, MIKSI?!

 

2018

 

here // here

 

 

2017

 

here // here

 

2016

 

here // here

 

 

2015

 

here // here 

 

2014

 

here // here

 

 

2013

 

here // here

 

 

2012

 

here // here

 

 

2011

 

here // here

 

 

2010

 

here // here

 

 

Kuuntele jakso: Tyylijakso: Lempilookit, nuoruuden tyylit ja legendaarinen biletoppi.

 

 

xx Sara