Kyllä vaan! Meikäläinen pääsi vihdoinkin vetämään jalkaani nämä blogeissa ja juoksufoorumeilla puhkihehkutetut Adidaksen uutuudet. Kaksi lenkkiä takana ja voin sanoa, ettei kyseessä ole ihan tavallinen lenkkari.
kengät saatu blogin kautta*
Adidas Ultra Boostin välipohja on 100% boost materiaalia ja päällinen on tehty sukkamaisesta prime knitistä. Kevyeltä tuntuva tossu toi mieleeni yhden vapaa-ajan ja spurttilenkkien suosikkini, Nike Flyknit 4.0:n. Suurimpana erona näiden välillä on se, että Ultra Boostin välipohjassa on erinomainen iskunvaimennus.
Juoksit sitten kovalla hiekkatiellä tai asvaltilla, tuntuu askel todella pehmeältä. Fiilis on kuin pomppisi trampoliinilla, mikä tuntui alkuun todella hassulta. Iskunvaimennus on asia, johon uuden juoksutekniikan hiomisen (=totaaliremontin) jälkeen on alkanut kiinnittää huomiota. Sillä jalkapohjan keskiosa tärähtää maahan, en mitenkään pysty juoksemaan peruslenkkejä ilman hyvää iskunvaimennusta. Sen sijaan spurteilla ja intervalleilla, jolloin askel on päkiävoittoisempaa, ovat hyvän alustatuntuman antavat ohutpohjaiset popot ehdottomat.
Joustava materiaali sallii jalan turpoamisen, eli mikäli olet hankkimassa kengän nimenomaan juoksuun, suosittelen ehkä pienempää kokoa mitä Addulta tavallisesti. Itse tein sen virheen, että otin tuttavallisesti numeroa isomman, joka tässä mallissa tuntuu ehkä kuitenkin liian löysältä. Loppulenkissä sitä ei enää tunne, mutta alussa kun jalka ei ole lainkaan turvonnut tuntuu kenkä hieman isolta.
Ultra Boost sopii mielestäni ihan parhaiten peruskestävyyslenkkien kengäksi niin lyhyemmille kuin pidemmille lenkeille. Ja saattaa olla että voi lähteä jalkaan välillä vapaa-ajallakin. Sen verran päheä väri!
PSST. Nyt kun tähän äänestyksen makuun ollaan päästy (heh heh), niin muistuttelen, että vielä tänään sunnuntaina teillä on mahdollisuus äänestää suosikkiblogeja Indiedaysin Blog Awardseissa! Meikäläinen on ehdolla vuoden Edelläkävijänä (!!) Äänestämään pääset TÄÄLLÄ!
Eräänä astetta tylsempänä, orastavalla päänsäryllä varusteltuna tiistai-iltana päätin tehdä jotain odottamatonta. Kasasin perheenjäsenelleni kesään asti kestävän treeniohjelman. Parille kuukaudelle on ripoteltu nyt neljää erilaista salitreeniä ja niiden lisäksi juoksulenkkejä. Treenin tylsyydestä ei siis ainakaan pitäisi jää kiinni.
“Natsiasenne” on osa rooliani. Ja koska ei asuta samassa taloudessa ja nähdäänkin melko harvoin, olen keksinyt omat keinoni pitää edellä mainittua asennetta yllä. Jokainen treeni pitää kuitata tehdyksi meille molemmille näkyvään, reaaliajassa päivittyvään taulukkoon. Treenin lisäksi jokaiselle viikolle kuuluu x-määrä vaihtuvia mehu-/smoothie- ja arkiruokareseptejä, jotka pitää viikottain myös valmistaa. Mikäli treenien tai ruokavalion kuittauksia ei näy, huutelen perään 😀 Valehtelisin jos väittäisin, etten nauttisi tästä tilanteesta!
Ei mitään totaalikieltäytymisiä herkuista, mutta monipuolisen treenin ja terveellisen ruokavalion vahvistamista. Katsotaan kahden kuukauden päästä näkyykö muutoksia kropassa/fyysisessä kunnossa! 🙂
Käytiin tässä joku aika sitten kunkin neljän treeniohjelman liikkeet yhdessä läpi. Hyvä meininki!
shoes & clothes Nike (gifted)
One of my family members wanted to have some extra boost for his training so I wanted to helped and came up with this idea of three moths training program. Four different training programmes for gym + running. So boring won’t be the word to describe this challenge 😀 Can’t wait to see the progress!
Meillä jokaisella on oma kävelytyyli. Toiset liikkuvat lujaa, toiset hitaammin. Toiset harppovat, toiset laahustavat, toisilla on selkä kumarassa ja toisten kädet heiluvat enemmän. Sama pätee juoksutyyleihin: maneereja on kaikilla. Tyylejä on erilaisia, eli yhden oikean suoritustekniikan määrittäminen on miltei mahdotonta. Mutta mikäli juoksusta haluaa taloudellista ja kroppaa mahdollisimman vähän kuormittavaa, on tekniikka syytä tarkistuttaa.
Sanon tämän suoraan. Juoksutekniikan muuttaminen ei ole helppoa. Kun johonkin asentoon on tottunut ja siinä on juossut 15-vuotta, tuntuu uuden asennon omaksuminen vaikealta. Olen elävä esimerkki tästä.
Kun viime tammikuussa menin ensimmäistä kertaa treenaamaan juoksuvalmentajani Aki Nummelan kanssa, olin täynnä itsevarmuutta. Juoksu on asia, jossa olen aina ollut kohtalaisen hyvä, olenhan juossut ihan nappulasta lähtien. Juoksu on minulle helppoa ja kevyttä. Juoksutyyliäni on kuvattu lennokkaaksi ja sitä se nimenomaan oli.
Ensimmäisen ratakierroksen jälkeen se sitten koitti. Tuomio 😀 Mitä tähän lennokkaaseen juoksutekniikkaani tulee, se ei ole paras mahdollinen. Olen kuulemma loikkiva ja takapainotteinen. Juoksutyyliäni kuvaa osuvasti kantapäät peppuun -juoksu. Polvet eivät juuri nousseet ja loikkiminen vaati ekstraponnistusta. Tiedostin kyllä, että jakani sinkoilevat selän takana juostessani, mutta eikö muillakin? Polveni kääntyivät liikaan sisäänpäin, mikä aiheutti juurikin tuon sinkoilun. Sen sijaan, että juoksisin lantio ylhäällä, kroppani oli liiassa etukenossa, lantion ja jalkojen ollessa takana. Tämä asento kuitenkin tuntui minulle hyvältä, joten miksi sitä muuttamaan?
Syy on yksinkertainen: juoksen paljon ja toisinaan pitkiäkin matkoja. Juoksutekniikan oltava taloudellinen, etenkin kun puhutaan maratoneista. Tekniikan kuntoon laittaminen ehkäisee mahdollisilta loukkaantumisilta jatkoa ajatellen. Juoksemisesta tulee ennen pitkää helpompaa ja kevyempää. Oikea tekniikka mahdollistaa juoksuharrastuksen mahdollisesti vielä mummelinakin.
Miten taloudellista juoksutekniikkaa lähdetään sitten hiomaan? Tässä juoksuvalmentajani vinkit!
1. Kädet
Liike lähtee olkapäistä, kyynärvasi pysyy paikoillaan
Kädet noin 90 asteen kulmassa
Kädet suorassa linjassa eteenpäin
Kädet rentoina, lähellä vartaloa
2. Ylävartalo
Hartiat ja olkapäät rentoina
Leuka suoraan eteen ja katse etuviistoon
Hae käsillä tempo ja voima juoksuusi
3. Lantio
Lantio suorassa jalkojen päällä
Pidä lantio ylhäällä, vältä kuitenkin selän notkistamista
4. Ylävartalo
Aktivoi syvät vatsalihakset
Pidä lantio ylhäällä, vältä kuitenkin selän notkistamista
5. Polvet
Suoraan eteenpäin
Kovemmassa vauhdissa polvien nosto korostuu
6. Askeltaminen
Jalkaterät osoittavat suoraan eteenpäin
Lyhyt kosketus maahan
Kevyemmässä juoksussa pyri keskelle jalkapohjaa tapahtuvaan askellukseen, vältä liian kantapäävoittoista juoksua
Erittäin kovassa juoksussa askellus päkiälle
Kevyessä juoksussa pyri lyhyeen askeleeseen ja nopeaan askeltiheyteen
Minun kohdallani keskityttiin lantion nostamiseen, ja jalkojen/polvien eteen tuomiseen, etenkin kovemmassa vauhdissa. Ensimmäistä kertaa oivalsin juoksua tukevien harjoitteiden kuten polvennostojuoksun vaikutuksen askeltamiseen. Jalka tulee polvonnostojuoksussa maahan käytännössä siinä asennossa missä sen kuuluisi tulla uudessa juoksutekniikassanikin: keskelle jalkapohjaa.
Ennen askeleeni pysyi maassa melko pitkään ja loikkimistekniikkani takia energiaa kului ponnistuksiin. Nyt polvennoston (ei siis mitää polvennostojuoksua, mutta polvennostoa verrattuna siihen, miten ennen juoksin) avulla saan “edullisemman” ponnistuksen askeleen ikään kuin kimmotessa maanpinnalta. Valmentajani muistutti minua alkuun jatkuvasti siitä, että heti kun jalka osuu maahan se kimpoaa sieltä ylös. Tasainen rytmitys on auttanut tämän kanssa!
Uusi juoksutekniikka tuntui alkuun hullunkuriselta ja raskaalta. Nostelin polvia miltei liioitellusti, jotta oppisin tuomaan niitä enemmän eteen. Olin varma, että jokainen vastaantulija tuijotti minua. Pystyin aluksi juoksemaan pari kilometriä uudella tyylillä, jonka jälkeen jalat olivatkin jo hapoilla. Vuoroin juoksua ja vuoroin kävelyä, alkuvuosi meni uuden opettelussa. Nyt uusi tekniikka tuntuu täysin luonnolliselta ja kevyeltä. Kun kokeilen juosta muutaman metrin vanhalla tyylilläni se tuntuu todella hassulta. Hiomista ja harjoittelu tarvitaan toki uuden tyylin kanssa vieläkin, mutta jotain on ainakin opittu 🙂
Millaisia kokemuksia teillä on juoksutekniikasta? Onko kukaan yrittänyt muuttaa tekniikkaansa tai käynyt tarkastuttamassa sitä asiantuntijalla? Sana on vapaa ja tekniikkaan liittyviä kysymyksiä saa esittää! Vastaillaan niihin yhdessä valmentaja-Akin kanssa 🙂
