DSC_4783.jpg

Osasin vähän aavistellakin, että 2-3 treeniä päivässä on meikäläisen keholle vähän liikaa. Kroppa oli eilisen crossfit-session jälkeen niin väsynyt, että kaatua rojahdettiin sängyille jo alkuillasta, eikä uskallettu muuten nousta sieltä ihan heti ylös. Vatsalihakset kramppailee, hartiat on yksi iso köntti vaan ja muutenkin tuntuu, että jokainen jäsen on turvonnut.

Tänään tehdään meidän osalta hieman muutoksia bootcamp-ohjelmaan. Vedetään aamutreenistä kevennetty versio ja annetaan kropan levätä loppupäivä. Illalla luvassa hierontaa ja muuta ihanaa hemmottelua!

Lepo on olennainen osa treenaamista ja hyvinvointia. Toisten keho sitä kaipaa ehkä enemmän ja toisten taas vähemmän. 4-5 kertaa viikossa treenaavana arvaatte varmaan kumpaan kastiin itse kuulun? Väsyneellä kropalla ei ole mitään järkeä treenata, ei vaikka puitteet olisivat näinkin mahtavat.

Mikäli teidän keho voi tällä hetkellä energisemmin kuin meikäläisen oma, niin treenihaasteen tiistainen, ah niin mieletön Tabata-ohjelma löytyy TÄÄLTÄHave fun! 🙂

DSC_4832.jpg

DSC_4881.jpg

DSC_4813.jpg

DSC_4835.jpg

white shirt here (adlink) // white top here (adlink)// shorts Björn Borg

Pictures: Ella Elers

xx Sara

DSC_0125.jpg

*sis mainoslinkin

Paljonko painat? Tätä kysytään minulta lähes viikottain. Vastaukseni kysymykseen kuuluu: “joku luku 50-65 väliltä, uskoisin.” 

En ole käynyt vaa’alla vuosiin. Ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tavallaan voisin käydä ja näin saada tiedon kuinka montaa kiloa kannan päivittäin, mutta mitä minä sillä tiedolla?

Nuorempana se oli päivittäistä. Jopa pakkomielteistä. Aamupaino oli saatava, muutoin epätietoisuus vaani koko päivän. Mikäli lukema oli normaalia suurempi, masennuin ja mikäli se oli taas normaalia alempi suu vääntyi väkisinkin hymyyn. Ei sillä, että olisin jollain erillisellä laihdutuskuurilla ollut tai mitään muutakaan. Paino nyt vaan sattui heittelemään, kuten naisilla tapana on. Näin jälkeenpäin mietittynä koko ajatus tuntuu aivan sairaalta. Vaa’an osoittama kilomäärä saattoi masentaa minut kokonaiseksi päiväksi tai parhaimmillaan jopa viikoksi. Ja nyt puhutaa normaalipainoisesta ihmisestä. Aivan sairasta!

Jossain vaiheessa vaaka jäi, en halunnut astua siihen. Vaaka on minulle nykyäänkin ahdistava kapistus. Vaikka tällä hetkellä minulle on aivan se ja sama montako kiloa painan, edustaa vaaka kaikkea sitä, mistä haluan pysyä kaukana. Vartaloni on minulle niin paljon enemmän kuin kilomäärä. 

DSC_0136.jpg

DSC_0167.jpg

DSC_0181.jpg

DSC_0192.jpg

DSC_0159.jpg

top here* // sneakers here* (on sale!!!) // tights here*

 

Vastaukseni kuuluu yhä, että en tiedä paljonko. En omista vaakaa, enkä ole kiinnostunut sellaista hankkimaan. Mittaan mielummin 100m:n aikaani kuin painoani ja lasken mielummin päivän aikaisia hymyjä kuin kehoni kiloja.

 

My readers keep asking my how much I weight. The answear is, I have absolutely no idea. Probably something between 50-65kg. The thing is I have no interest to find out how many kilos I carrie around. I mean I totally could, but what would I do with that information? I used to took my weight every morning. I was sad if the number was bigger than my average weight and happy if it was smaller. How crazy was that. I was totally normal weight and not on a diet or anything. To me the scale represent everything that I don’t appreciate. For me my body is so much more than just a number. I rather measure how many push ups I can do in 60 seconds than keep counting the kilos of my body.

 

Pictures: Annika Ollila

xx Sara

DSC_6951.jpg

Ajattelin aloittaa tänään starttaavan hyvinvointikuun oman liikuntahistoriani jakamisella. Miten itse olen tähän pisteeseen ajautunut?

Liikunta on ollut elämässäni läsnä ihan sieltä nappula-ajoilta alkaen. Varhain ennen kouluikää vedettiin jo hippokisoja, tanssittiin satubaletissa ja hiihdettiin Lahden Tapanilassa puuduttavaa kilometrin suoraa 😀 Yleisurheilun taisin aloittaa 7-vuotiaana. Lajeinani oli juoksu ja pituushyppy. Muutto Lahdesta Kotkaan ala-asteen lopulla söi harrastusintoani. Lajit eivät enää uudessa kaupungissa kiinnostaneetkaan samalla tavalla.

Pienestä asti olen ollut liikunnan suhteen kaikkiruokainen. En ole malttanut sitoutua vain yhteen lajiin vaan halunnut kokeilla vähän kaikkea, ja pärjännytkin niissä ihan hyvin! Yläasteen alku oli aikaa nimeltä “harrastukset on dorkille”. Ainoa harrastuksemme Jannin kanssa olikin lähinnä Hesessä istuminen ja Sokkarin edessä hengaaminen (ja pilapuheluiden soittelu!) 😀 Ysiluokalla aloitettiin ryhmäliikuntatunneilla käyminen.

Lukio oli Les Mills aikaa. Kävin spinningin ohella ahkerasti Pumpissa, Attackissa, Combatissa ja mitähän näitä vielä oli? Juoksin myös paljon. Sama jatkui lukion jälkeisenä välivuotenakin.

Välivuoden jälkeen opiskelin liikunnanohjaajaksi Kisakalliossa. Tässä vaiheessa tiesin, että haluan tehdä töitä liikunnan parissa ja Kisakallion loputtua vuodenvaihteessa siirryinkin suoraan opiskelemaan fysioterapiaa Lappeenrantaan. Lenkkeily ja ryhmäliikunta olivat harrastukseni. En voi juuri sanoa käyneeni salilla, koska “saliharrastukseni” = crosstrainer + vatsalihasliikkeet… Opiskelin fysioterapiaa vuoden, kunnes tajusin, että tämä ei olekaan yhtään sitä mitä haluan tehdä.

Muutin Helsinkiin, kirjoitin blogia ja tein freelancerina töitä lehteen. Alettiin kuvailemaan treenivideoita ja juoksukouluja. Ajauduin myös yhteistöihin Niken kanssa. Tajusin, että liikunnan parissa työskentely voi olla paljon muutakin kuin ryhmäliikunnan vetäjä tai fyssari. Aloitin kesän jälkeen opinnot Kulttuurituottajana, erityisesti liikuntatapahtumien tuottaminen kiinnosti.

Salitreenaamisen aloitin kunnolla näihin aikoihin. Myös ensimmäinen maratonini ajoittui koulun alkupuoliskoon. Treenattiin salilla alkuun ihan perusjuttuja. Circuit-treenit olivat myös tyypillisiä!

DSC_6969.jpg

DSC_6937.jpg

Vuonna 2014 aloin kiinnostumaan ruokavalion merkityksestä hyvinvoinnissa. Terveyskäsitykseni olivat tähän asti olleet hukassa. En syönyt kunnon ruokaa vaan lusikoin illalliseksi rahkaa ja tonnikalaa. Kasvikset olivat minulle yhtä kuin salaatti, kurkku ja tomaatti. Ruokailu oli tuohon aikaan todella epäsäännöllistä.

Kiinnostuin ruoanlaitosta sekä monipuolisesta ja säännöllisestä ravinnosta. Innostuin erikoisemmista smoothieista ja ruokavalioni muuttui vihreämmäksi. Yhtäkkiä aloin saamaan tuloksia salilla, kehityin ja jaksoin paljon paremmin. Tuntuu, että muutuin jo pelkästään ihmisenäkin, en pelkästään ulkoisesti. Liikunnastakin sai ihan hurjan paljon enemmän irti! (Vertaa vuonna 2013 ja vuonna 2014)

Liityin TFW-salille ja käsitykseni liikunnasta ja hyvästä olosta muuttuivat entisestään. Istuin mielenkiintoisilla luennoilla ja aloitin kirjoittamaan hyvinvoinnista enemmän blogiinkin. Oivalsin mitä hyvinvointi minulle tarkoittaa ja miten sitä haluan pitää yllä. Treenasin ajallisesti huomattavasti vähemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta treenaaminen oli tehokasta. Saavutin parhaan kuntoni.

Vuonna 2015 kevät treenattiin maratonille yhdessä valmentajan kanssa. Juoksuvauhti oli koko kevään äärimmäisen rauhallinen, niin rauhallinen, että ihan ketutti. Peruskuntoni kaipasi valmentajan mukaan vahvistusta, ja kevään aikana se kohenikin. Tulokset näkyivät ennätyksenä maratonajassa.

DSC_6918.jpg

top Gina Tricot // pants Nike // watch Suunto

 

Ja tässä sitä ollaan edelleen. Koen olevani tänäpäivänä energinen ja hyvinvoiva. Nautin elämästä täysillä. Liikun noin viisi kertaa viikossa: neljä treeniä salilla ja yksi lenkki. 

 

Pictures: Ella Elers

xx Sara