Eka joulu Etelä-Suomen ulkopuolella! Varattiin vuokramökki Rukalta jo vuosi sitten. Aikkilassa sijaitseva villa oli upea. Ihana rantatontti ja tilava, valoisa huoneisto. Löytyy nimellä Villa Aikkilanranta jos kiinnostaa 🙂 Oltiin vähällä perua koko reissu olosuhteiden vuoksi, mutta päätettiin kuitenkin pitää suunnitelmasta kiinni. Pidettiin karanteenit ennen joulua, tehtiin kauppaostokset netissä ja pidettiin lomalla kontaktit minimissä!

Joululoma oli ihana monestakin syystä. Yksi niistä oli se, ettei olla nähty koko perheen kanssa livenä heinäkuun jälkeen. Miten spesiaalilta tuntui viettää aikaa yhdessä. Istua saman pöydän ääressä kaikille tyhmille jutuille naureskellen. Se oli ihanaa. Jokainen oli kehitellyt meidän lomaviikolle ohjelmaa. Oli mm. karaokea kuulokkeilla, viinitasting sokkona, aarrerata ja leffailta!

En meinannut pysyä housuissani kun ajomatkalla pohjoiseen maisema alkoi muuttua lumiseksi. Puiden oksilla oli paksu kerros lunta ja tien laidoilla kulki hiihtolatuja. Tajusin, miten paljon olen kaivannut kunnon lumista talvea ja kaikkea mitä sillä on tarjota. Ja lumisesta maisemasta otettiin muuten toden teolla kaikki irti. Käytiin hiihtämässä, pulkkamäessä ja patikoimassa. Repun vakiovarusteena oli aina termoskannullinen kaakaota. Jos metsäretkelle tai hiihtoladun varteen osui nuotiopaikka, tehtiin heti tulet. Takki haisee edelleen savulta. Tai pikemminkin tuoksuu, jos minulta kysytään.

Tämä joulu erosi edeltäjistään myös valmistautumisen osalta. Vaikka yleensä ahdistun liian tarkoista suunnitelmista, meni joulu jotenkin ihanan huolettomasti kun kaikki oli etukäteen sovittu ja suunniteltu. Kuka tekee minäkin päivänä lounaan/illallisen ja kuka on lastenhoitovuorossa jne. Hommaa oli kerrankin tasapuolisesti kaikille, eikä pelkästään äidille 😀

Nyt istun meidän uudella toimistolla. Juon kookosvettä ja syön laatikoista löytyneitä taatelipatukoita, joiden eräpäivä on mennyt lokakuussa. Ollaan pari päivää purettu kamoja ja siivottu remonttipölyä. Alkaa näyttää jo toimistolta! Päivän viimeinen palaveri loppui juuri. Ajattelin pitää loppuviikon vapaata 🙂 Ihanaa vuodenvaihdetta, palataan ensi vuonna!

 

    

 

 

xx Sara

 

Herään sirkkelin ääneen. Se vaan tunkeutuu uneeni, hyi. Katson kelloa. Toivon, että se olisi tosi vähän, että voisin ensin uhriutua aikaisista remonttiäänistä ja jatkaa sitten uniani. 8:32, äh. Tai tavallaan ihanaa, että nukuin näin pitkään. En ole käyttänyt herätyskelloa kuukauteen, se oli lahja itselleni tämän synkkyyden keskellä. Yöunet oli viimeyönä erityisen makoisat, johtuikohan se puhtaista lakanoista?

Muoviin paketoitu vanha tv seisoo vieläkin lattialla keittiönpöydän vieressä. Miten se häiritseekin minua näin paljon. Yleensä ne on mun maalauskamat tai kuvauskalusto, joka lojuu jossain nurkassa, eikä ne koskaan häiritse. Torissa joku jo siitä kuulemma kyseli. Toivotaan, että natsaa.

Mittaan kahvinkeittimeen vettä. Teen sen taas kahvipannulla, vaikka tiedänhän minä ettei saisi. Vaivihkaa katson selän taakse, että näkeekö Juuso. Hän huomauttaisi jos näkisi. Osaan arvioida tismalleen kuinka paljon vettä kuuteen kuppiin tarvitaan. Voisin tehdä tämän silmät kiinni. Suljen vesihanan ja kaadan veden Moccamasterin säiliöön. Pinta nousee millilleen kutosen kohdalle. Pieni joka-aamuinen onnistuminen, jota kaipasin tähänkin päivään.

Koko kämppä on täynnä kuivumassa olevia lakanoita. Niitä roikkuu ovien päällä ja tuolien karmeilla. Ja lisää pyörii pyykkikoneessa. Olisipa kodinhoitohuone. Tai kuivaava pesukone.

Omaehtoisen joulukaranteenin päivä kahdeksan. Kaksi vielä, sitten alkaa loma. Sitten me lähdetään Kuusamoon. En tajua miten olen näin kypsä tähän kotoiluun.

 

 

Ulkona on säkkipimeää. Miten eriltä siellä näyttäisi jos olisi 5 astetta kylmempää ja taivaalta tulisi pisaroiden sijaan hiutaleita. Olisipa jouluna lunta koko Suomessa.

Juuso valitsee itselleen firman joululahjaa. Tarjolla on viinilaseja, morttelia ja leffalippuja. Tiedustelee, että kuuntelenko äänikirjoja. Niitäkin kuulemma löytyisi.

Lähden hakemaan toimistolta sopimuksia, jotka on pakko lähettää tänään. Kävellen, jotta vältän kontakteja. Sateesta huolimatta päätän pukea kivat arkivaatteet verkkareiden sijaan. Olen käyttänyt samoja vaatteita varmaan viikon putkeen. Puen päähän Juuson siskolta joululahjaksi saadun, itse neulotun pipon. Täydellinen malli. Pitääkin pyytää tämän ohje Vilmalta.

Kiroan housuvalintaani 500m kotiovelta. Miksi piti laittaa leveälahkeiset?

Vaikka puntit on märät ja vettä sataa, on valtavan läpinäkyvän sateenvarjon alla ihan kiva kävellä. Ilma on ihanan raikas, helppo hengittää. Aloitan Antti Holman uusimman äänikirjan Kaikki Elämästä(ni) ja hymähtelen vähän väliä. Rakastan erityisesti niitä kohtia kun hän imitoi äitiään.

Kävelen tutun peiliseinän ohi ja totean mielessäni, että näytän aika kivalta tänään. Etenkin kun vertaa niihin kotilookkeihin.

Toimisto on pakattu muuttolaatikoihin. Muutto on jo perjantaina. Löydän lopulta oikeat paperit.

 

 

Ruoka tuoksuu jo rappukäytävässä. Juuso on tehnyt lounasta kun tulen kotiin. Uunivihanneksia ja falafeleja. Sekoitetaan ketsuppia ja srirachaa, johon dipataan falafeleja. Miten ketsuppi voi maistua näin hyvältä aikuisenakin?

Postista ilmestyy joululahjapaketti Otavalta. Mietin pitäisikö tämän avaamista jarrutella, mutta päätän silti avata. Siellä on Danin uusi kirja, Uniikki Elämä. “Mikä on pahinta, mitä minulle voi paniikkikohtauksessa tapahtua? Se, että kuolen. Entä sitten? Mitä sitten, jos kuolen?”. Kirja vaikuttaa ainakin takakannen perusteella ihanan aidolta. Päätän lukea sen joululomalla.

Saan esikatseluun sisustuslehteen tulevan jutun meidän kotoa. Koti näyttää kuvissa ihanalta. Jotenkin ihan erityisen ihanalta. Ei yhtään siltä miltä se tänään näyttää. Esikatselun kuvista puuttuu kuivumassa olevat lakanat, vaatekasat ja loppuvuoden pimeys. Nyt ymmärrän miksi juttu haluttiin kuvata hyvissä ajoin keväällä eikä loppuvuodesta.

Juuso nostaa saarekkeelta kaksi kuuloketta ilmaan ja virnistää minua kohti. Olin taas unohtanut laittaa bluetooth-kuulokkeet takaisin boksiinsa. Miksen ikinä muista? Pyydän anteeksi ja lupaan, että skarppaan.

Puhelimeen tulee viesti, se on isältä. Hän kävi katsomassa yhtä potentiaalista sijoituskämppää. Se sijaitsee 10 kerroksessa, näkymät on merelle. Asunnosta löytyy sauna, muttei pesukoneliitäntää. Muuten kaikki vaikuttaa lupaavalta aina rempoista vastikkeisiin. Jos saisin päättää pesukoneen ja saunan välillä, valitsisin itsekin saunan. “Tehdäänkö tarjous?”, isä kirjoittaa. Vastaan, että tehdään vaan.

 

 

Olen niin väsynyt, että haukottelen ihan jatkuvasti etäpalaverissa. Miten voi olla. Minulla ei ole vauvoja öisin valvottamassa ja nukuinhan viime yönä 9h? Tekisi mieli väittää, että netti tökkii, jotta voisin sulkea kameran. Teen aika usein niin, jos en ole jaksanut vaihtaa yöpukua tai pestä hiuksia. Huomaan, että haukotukseni tarttuu muihinkin, se vähän huvittaa.

Meidän uuden toimiston lattia on valmis, se vaihdettiin yhdessä päivässä. Ihan hullua! En malta odottaa että päästään muuttamaan. Mari Kekäle taikoi meille logovaihtoehtoja, joista valittiin suosikkimme. Se on ihanan selkeä ja tyylikäs. Logo menee ikkunaan ja takuulla tuutataan sitä kaikkialle muuallekin. Tekisi mieli tilata toimistolle käyntikortteja ihan vaan hienon logon vuoksi.

Yhtäkkiä tulee valtava tarve kuunnella Tina Turnerin When the heartache is over -biisiä. Laitan soimaan.

Löydän itseni jatkuvasti keittiöstä höyläämästä banaanileipää (pikemminkin kakkua). Piilotan sen keittiön ikkunalaudalle mausteiden taakse etten olisi kimpussa koko ajan. Tulee mieleen se Sinkkuelämän jakso, missä Miranda kaataa tiskiainetta roskiksessa olevan kakun päälle.

 

 

Teen pitkästä aikaa kunnon satsin kesäkurpitsalasagnea, tästä syödään ainakin neljä kertaa. Miksiköhän valitsin sipulin leikkaamiseen taas tylsän halpisveitsen, vaikka tarjolla olisi myös teräviä laatuveitsiä? Myös se, minkä roudasin Tokiosta Juusolle. Se, minkä kylkeen on kirjoitettu japaniksi “Juuso”.  Ihme veitsisäästelyä, ei ollenkaan minun tapaistani, mutta silti teen tätä jatkuvasti. Parmesaani on homeessa, päätän korvata sen fetalla.

Omaksi ja kaikkien muidenkin yllätykseksi siivoan keittiön perusteellisesti sillä välin kun ruoka on uunissa enkä vasta myöhään illalla tai seuraavana aamuna kuten tyypillisesti.

Game of Thronesin seitsemän kautta on yhtä jaksoa vailla purkissa. En voi uskoa, että me ollaan katsottu kaikki nämä kaudet parissa kuukaudessa? Vähän hävettää jopa. Sovitaan, että katsotaan viimeinen jakso tänään. Tapahtuukohan siinä jotain hullua? Aivan takuulla tapahtuu.

 

 

 

xx Sara

 

Bongasin tänään tyyliin ja kestävään pukeutumiseen keskittyneen inspiroivan @tyylipuhetta-tiliin (kiitos Jenni vinkkauksesta!). Innolla selasin julkaisuja läpi ja bongasin haasteen, jossa pyydettiin ilmiantamaan päivän asun yhteenlaskettu ikä. Haasteen tarkoituksena on auttaa ihmisiä ymmärtämään miten nopeasti kulutamme ja hylkäämme uusia vaatteita. Mainio ja äärimmäisen tärkeä haaste. Päätin tarttua!

Meikäläisen elämään on mahtunut kaikenlaisia tyylikausia. Olen ihmisenä melko kokeilunhaluinen ja tämä on näkynyt myös pukeutumisessa. Oma, tunnistettava linja on alkanut löytymään vasta muutama vuosi sitten. Tiedän nykyään tosi hyvin mikä toimii ja mikä ei. Rakastan pooloja, siistejä t-paitoja, mukavia farkkuja ja suoria housuja, jotka eivät rypisty. Maanläheisiä ja murrettuja sävyjä. Mulla on lähes poikkeuksetta jalassa tennarit tai teräväkärkiset bootsit. Tänä vuonna investoin mustaan skarppiin oversized bleiseriin ja ostin mustien kulahtaneiden/löystyneiden farkkujen tilalle uudet sopivat (jalassa).

En enää koskaan osta vaatetta syystä, että “se on halpa”. Vaatteen pitää olla monikäyttöinen ja just täydellinen mulle. Hinta ei koskaan saa olla suurin motiivi ostopäätökseen. Jossain vaiheessa ostin myös käytettyjä “ihan kivoja” vaatteita, mikä on myöskin iso virhe. Välillä 2hand kaupoilla ollessa ajatus vaan saattaa hämärtyä. Se, että vaate on käytetty, ei saisi olla myöskään suurin motiivi ostopäätökseen. Ostaa pitäisi vain niitä vaatteita, joita on ilo pitää päällä ja joille tulee käyttöä pitkällä tähtäimellä!

Olen huomannut, että mitä laadukkaampi tuote, sitä paremmin pidän siitä huolta. Olen panostanut parin vuoden aikana myös vaatehuoltotuotteisiin, ja kotoa löytyykin nykyään mainio huoltosetti kovalla käytöllä olevien suosikkien ylläpitämiseen. Vaatekaappini on tällä hetkellä siinä pisteessä, että sieltä löytyy laadukkaat perustuotteet kaikista luottovaatteistani. Jonkun verran on villimpiä printtimekkoja ja värikkäitä neuleita, joita on kiva yhdistellä klassikkojen kanssa.

Rakastan vaatekaappiani, se on tosi mun näköinen. Siellä on ihania juttuja, joita on ilo pukea päälle!

 

 

TÄNÄÄN PÄÄLLÄ:

 

Takki

Tää takki on yksi mun suosikeista koko vaatekaapissani. Rakastan tätä väriä ja mallia! Kävin tänä syksynä ompelijalla lyhentämässä helman ja takista tuli entistä rakkaampi. Nyt se on just oikean mittainen ja sen kanssa on helpompi liikkua esim portaissa. Takki on H&M Studio mallistoa viiden vuoden takaa.

 

Poolo

Tämän mustan poolon olen ostanut aikoinaan COS:lta. Hihat ovat istuvat, mutta muuten paita on reilumpaa mitotusta. Kevyessä, ihanan ohuessa 100% villaa olevassa poolossa ei näy lainkaan käytön jäljet. Yksi vaatekaapin suosikeista ja päällä ihan jatkuvasti. Ikää 3v.

 

Farkut

Nämä täydellisesti istuvat hieman leveälahkeiset farkut ostin tänä syksynä &Other Storiesilta. Lyhyet jalat, kapea lantio, kohtalaisen lihaksikkaat reidet ja hyvänkokoinen peppu aiheuttavat joskus haasteita farkkukaupoilla. Etenkin jos etsitään hyvin istuvia, tiukkoja farkkuja. Oon iloinen, että oon bongannut tämän mallin!

 

Nilkkurit

Maailman parhaat (sukka)bootsit, lemppari kenkävalmistajaltani, Vagabondilta. Vagabondin kengät istuvat jalkaani täydellisesti, ja ihan erityisesti tämä MYA-malli. Kenkä on ihanan siro ja siinä on minimaalinen korko, jolla on helppo ja ryhdikäs kävellä pidempiäkin matkoja. Mulla on saman mallin kengät myös kiiltonahkaisina. Nää jalassa olevat nilkkurit olen ostanut 2v sitten.

 

Laukku

Ostin 90-luvun alulta peräisin olevan vintage Chanelin itselleni 30v lahjaksi. Laukku huollettiin perusteellisesti ennen myyntiä ja se on pysynyt kovassa käytössä älyttömän hyvässä kunnossa! Tämän laukun ostettuani totesin, etten enää taida ostaa designlaukkuja uutena!

 

 

 

Tyylipuhetta Elsan koostama taulukko menee näin:

 

Alle 3 vuotta – ei hyvä

3-5 vuotta – ihan kohtuullinen

5-10 vuotta – oikein hyvä

yli 10 vuotta – super

+ 1 v, jos vaate on hankittu käytettynä.

 

 

Tässäpä meikäläisen tulos:

Takki 5

Poolo 3

Farkut 0

Nilkkurit: 2

Laukku 1 + 1

= 12 v  (ka: 2,4v)

 

Oli mielenkiintoinen haaste ja tälle päivälle osui asu, jolla oli hieman historiaakin. Tiedostan, että tämä luku voi vaihdella asujen suhteen ihan tosi paljon. Tosiaankin petrattavaa tämän kanssa! Asun ikää voisi laskea oikeastaan ihan säännöllisesti, vaikkapa kerran kuussa sattumanvaraisena päivänä!

 

kuvat: Johanna Rontu

 

Mikä on sinun tuloksesi tältä päivältä? 🙂

 

 

xx Sara