Äkkiä, kiire, nopeasti ja nyt heti. Yhteiskunnassamme arvostetaan maksimaalisia muutoksia mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tämä näkyy vahvasti myös treenituloksien tavoittelussa. Anteeksi nyt vaan, mutta miksi helkkarissa?

P4160085.jpg

shirt H&M* // pants Lindex* / shoes Nike* / watch Suunto Ambit3* (*=gifted)

Myönnetään. Olen aika pitkälti itsekin sitä tyyppiä, joka bongaa Pinterestistä täydellisen hiusmallin ja suuttuu kun ei saakkaan kampaaja-aikaa samalle päivälle. Saatan olla monessa asiassa hyvinkin äkkipikainen ja tehdä päätöksiä fiilistuntumalla, mutta kroppani suhteen teen poikkeuksen.

Olen tästä jauhanut ennenkin, mutta minua vaan edelleen jaksaa kauhistuttaa kaikki nämä dieettiohjelmat, joissa tyyppien elämä pistetään täysin päälaelleen kahdeksi kuukaudeksi. Sipsien ja kääretorttujen tilalle tulee valmiiksi annostellut jauheliha-parsakaali tupperwaret. Sohvaperunasta siirrytään samalta seisomalta 2 x treeniin per päivä. Olenko minä ainoa, jota kiinnostaa tuo loppupunnituksen jälkeinen elämä?

Pahoin pelkään, että syy miksi “6kk loppupunnituksen jälkeen” jatko-osia ei nähdä on se, että laihdutusinnon suhteen on tehty monen kohdalla U-käännös. Miksi ihmeessä nämä dieettiremontit pitää toteuttaa näin nopealla aikavälillä kun samoihin ja varmasti huomattavasti pysyvämpiin tuloksiin päästäisiin esimerkiksi vuodessa? Mitä nopeammin, sen paremmin. Tuntuu, että on paljon siistimpää saada äärimmäiset tulokset kolmessa kuin 10 kk:ssa. No minusta niin ei ole.

Omaan vahvan itsekurin ja pystyn kyllä haastamaan niin psyykkistä kuin fyysistäkin minääni, mutta samaa mautonta ja kuivaa safkaa joka päivä, tuohon minusta ei olisi. Miksi ihmeessä ruokien suunnitteluun ei voida pistää isompaa panostusta? Olen törmännyt todella moneen laihduttajalle suunniteltuun ruokavalioon, jossa toistuu yksitoikkoiset raaka-aineet ja mauton toteutus. Puhutaankin siitä kuinka “ruoka on polttoainetta”. No kelle on ja kelle ei, minulle se ei ainakaan ole.

Hyvä ruoka voi olla myös terveellistä. Olen monesti miettinyt, että eikö laihduttajien ruokavaliossa olisi syytä nimenomaan panostaa maukkaisiin ja terveellisiin aterioihin? Koko hommasta tulisi huomattavasti mielekkäämpää. Treeniohjelman kylkeen lyötäisiinkin kasapäin reseptejä (huom rasvaton jauheliha+parsakaali ei ole resepti), joissa hyödynnettäisiin monipuolisesti lihoja, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä erilaisia mausteita ja yrttejä. Vietäisiin eteenpäin nimenomaa sanomaa siitä, kuinka terveellinen voi olla myös hyvää.

Mielestäni laihduttajan olisi myös hyvä tietää ne todelliset syyt miksi terveellinen elämä tosiaan kannattaa ja miksi takaisin vanhaan ei kannata kääntyä. Tähänkään ei liian usein törmää. Annetaan treeniohjelma ja ruokavalio ja sanotaan, että näin on hyvä ja terveellisempi, muttei perustella sitä miksi esimerkiksi tiettyjä raaka-aineita kannattaa suosia ja mitä vaikutusta näillä oikeasti on hyvinvointiisi ja tätä kautta omaan persoonaasi. Laihdutuksen kylkeen olisi hyvä saada mielenkiintoisia ja motivoivia luentoja aiheesta.

Yksi syy siihen miksen Bikini Fitnessin faneihin kuulu on tuo samainen kiire, joka lajia vahvasti varjostaa. Lajin yhdeksi suurimmista ongelmista on noussut se, että osa jengistä haluaa timmiin kisakuntoon mahdollisimman nopeasti. Ei muuta kun nollasta sataan kolmessa kuukaudessa. Miksi ihmeessä? Äärirajoille viety liian lyhyt valmistautuminen yleensä kostautuu. Arkeen palaaminen tuo kilot takaisin, mahdollisesti moninkertaisena. Lihomisen myötä tulee ahdistus, pakko päästä takaisin kuntoon = kierre on syntynyt.

Jos minulta kysytään, niin dieettien suunnittelussa niiden jälkeinen elämä olisi syytä asettaa suurennuslasin alle. Mitä tapahtuu ankaran dieetin jälkeen? Mitä jos suhtautuisimmekin dieetteihin elämäntaparemontteina, jolloin niistä tehtäisiin juuri oman näköisiä. “Uuteen elämään”, joka kuitenkin olisi oman näköinen, lähdettäisiin rauhassa. Siihen sisältyy mielekästä liikuntaa ja hyvältä tuntuva, monipuolinen ja säännöllinen ruokavalio. Puhutaan, että noin puoli kiloa viikossa on pysyvän laihdutuksen tahti, lopullisten tulosten ei siis tarvitse syntyä viidessä kuukaudessa. Myös iho kiittää maltillisesta laihdutustahdista. Nopeasti laihduttaminen + iholeikkaus vai ihan vaan rauhallisempi tahti ja ei iholeikkausta? Elämäntaparemontti vie ehkä enemmän aikaa, mutta on mielekästä ja pysyvämpää. Siihen voi huoletta sisällyttää herkkupäiviä ja synttäritarjoiluja, koska ne ovat kuulkaas osa tätä elämää. 

Osaako kukaan sanoa, että mistä tämä järjetön kiire ylipäätään tulee? Ovatko ihmiset yksinkertaisesti malttamattomia? Luulisi jokaisen jo tässä vaiheessa tietävän, että kiireessä toteutetun ankaran dieetin tulokset tuskin tulevat kovinkaan kauaa pysymään. Olisiko jo vihdoin aika haudata “äkkiä timmiin kuntoon” ja siirtyä “rauhallisesti ja varmasti pysyvään kuntoon“? Minusta kyllä. Mitä te olette mieltä?

 

kuva: Janni / Just My Imagination

T. Sara

P3180222.jpg

.. PIAN! Eli huomenna! 🙂 Juttusarja tulee käsittelemään kaikkea aina juoksutekniikasta oikeanlaisiin tossuihin ja harrastuksen aloittamisesta maratonille valmistautumiseseen. Voin kertoa, että meikäläinen, joka on juossut lähes koko ikäni, on tämän alkuvuoden aikana kokenut sellaisia ahaa-elämyksiä että oksat pois. En malta odottaa, että pääsen jakamaan näitä teidän kanssanne! Eli lähdetään liikkeelle ihan sieltä perusjutuista!

Nyt kaipaisin teidän kommentteja suhteestanne juoksuun! Kuinka monella kummittelee mielessä juoksuharrastuksen aloittaminen? Entä kuinka moni juoksee jo viikottain? Kuinka monelta löytyy jo osallistumilapuke kevään/kesän juoksutapahtumaan? Missä mennään ja mitä toiveita teillä on tulevan juoksukoulun suhteen?! Kommenttiboksi laulamaan!

Koska video on aina video, myös liikkuvaa kuvaa tullaan näkemään juoksukoulussa enemmän tai vähemmän! Ja mikäpä parempi tapa fiilistellä tulevaa kuin juurikin se video 🙂

 

Video: Si Moda // Edit by me

T. Sara

Juoksuohjelmassa lukee tämän päivän kohdalla 23 km, joista viimeiset 7 km pitäisi juosta kovempaa. Ulkona tuulee ja sataa vettä. Tuulessa juokseminen on vähintään yhtä ärsyttävää kuin koiras ja naaras sukupuolisymbolit julkisten vessojen ovissa (Kumpi nyt olikaan kumpi?! Miksi pitää tahallaan aiheuttaa turhaa hämmennystä!! Miksei voi vaan kirjoittaa “naiset” ja “miehet”, hitto vie :D). Lenkki on kummitellut mielessäni koko päivän. Olisi pitänyt mennä heti aamusta eikä “sitten kun sade lakkaa”, eli ei näköjään ikinä. Ajatuskin siitä, että menen kohta “vapaaehtoisesti” kastelemaan itseäni tuonne reiluksi kahdeksi tunniksi ärsyttää. Pirun lenkki. Sitäpaitsi päivän To Do -lista näyttää muutenkin jo ihan tarpeeksi pitkältä. Motivaationpuute vol miljoona käsillä.

Eilen fiilis oli ihan sama. Rehellisesti olisin tuhat kertaa mielummin jäänyt lounaan jälkeen siemailemaan muutaman lasin kylmää rieslingiä The Cockin aurinkoiselle terassille kuin lähtenyt kotiin valmistautumaan juoksulenkille. Uhrauksia on kuitenkin tehtävä, ja tiedän että lopussa kiitos seisoo. Ilman juoksuvalmentajaani olisin varmaan luovuttanut jo aikoja sitten. Mutta koska juoksuohjelman treenit lukevat selvästi ylhäällä, niitähän noudatetaan. Vaikka välillä ei nappaakkaan niin tiedän, että mikäli ilman painavaa syytä ennakkoon sovitut treenit skippaisin, seuraisi huono omatunto minua pitkään.

Mikä fiilis oli sitten eilisen iltalenkin jälkeen? No mahtava, tietysti. Juoksu luisti ja aika kului kuin lentäen uudella lenkkireitillä! Harvemmin sitä nyt tuleekaan lenkiltä kotiin naama mutrulla lenkille lähtöä katuen.

 

IMG_3241.jpg

IMG_3266.jpg

Motivaatiovinkkini

1. Just Do it – vaikka lähteminen tuntuisi vaikealta, luota minuun, päätös treeneihin lähtemisestä tuntuu ennemmin tai myöhemmin hyvältä idealta.

2. Ei pitää, vaan saa. Tämä on asia, jonka jokainen loukkaantumisista kärsivä ymmärtää, ainakin hetken aikaa. Liikunta on mahdollisuus, ei pakote. Kun se kielletään meiltä, sen ymmärtää parhaiten. Mikäli treenaaminen tuntuu jatkuvasti pakotteelta, vaihda lajia.

3. Kirjoita treenit ylös. Valmista treeniohjelmaa on helppo noudattaa. Empiminen jää vähemmälle kun viikon treenit on tiedossa.

4. Uusi reitti. Lähde juoksulenkille aivan uuteen suuntaan ja uusiin maisemiin. Virkistävää vaihtelua!

5. Erilainen treeni. Vedä salille lähtemisen sijasta tehokas kotitreeni tai valitse perinteisen 9 km:n lenkin sijasta spurtteja tai mäkijuoksua. Tai kokeile jotain aivan muuta: uintia, tennistä, sulkapalloa tai pyöräilyä!

6. Syyllistäminen toimii aina 😀 Laiska on adjektiivi, jota treeniminäni ei kertakaikkiaan voi sietää. Lepopäivät ovat lepopäiviä ja muulloin, mikäli aikataulu vaan antaa myöten, minulla on mahdollisuus urheiluun ja sitä kautta syntyvään hyvään oloon, joka on iso osa omaa persoonaani.

7. Soittolistan päivitys. Vanhat biisit alkavat ennenpitkää tökkimään. Soittolistojen kierrättäminen on ehdotonta! Kokeile esim Tickle Your Fancy -treeni listaa Spotifysta 😉

8. Uudet treenikamppeet. Etenkin pidemmän motivaatio-ongelmajakson pelastaja. Uudet päheät treenivermeet tai -tossut vaan yksinkertaisesti motivoivat lähtemään.

9. Motivaatiokuvat. Kiitos instagram, näistä ei pitäisi olla pulaa. Vältä täynnä pinnallisia belfiekuva feedejä ja seuraa mielummin aitoa treenimeininkiä välittäviä profiileja.

10. Kirjoita motivoivat asiat ylös. Kun rustaat ylös yhdeksän kohdan motivaatiolistan niin johan on kohta mieli jo aivan toinen! 😀 Kello on 17.30 ja meikäläinen lähtee lenkille NYT!

Ps. Juoksukoulu -juttusarja starttaa ensiviikolla!! Ja Lilyyn muutto tapahtuu tiistaina, eli mokomat 2 päivää jäljellä!! 🙂

 

IMG_3277.jpg

IMG_3293.jpg

pants Lindex* / shirt Nike* / watch Adidas, Keskisen kello* / sneakers Nike* (*=gifted)

Pictures: Kaisa/Si Moda

2 DAYS LEFT! Blogi muuttaa 14.4. Lilyyn, osoitteseen  http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy

The blog is moving 14.4., the new address is http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy  

 

T. Sara