Haluan kiittää teitä lajiehdotuksista tähän postaukseen, ihan mahtavaa!
Kyllä se kuulkaa näin on, että me alotetaan ensi kuussa (edit. paskat mitään enskuussa, vaan tässä kuussa!! Onko nyt jo oikeesti marraskuu, sick!!) uusi laji, ja sehän on nyrkkeily!
Itse ottelu ei mua kauheasti viehätä. Tai kauheesti ja kauheesti, mitä nyt oon silmät kiinni ja kädet suunnilleen siinä vielä ekstrasuojana koko Million dollar babyn ajan. Eli rehellisesti nyrkkeilykehä, hammassuojat, hakkaaminen ja kaikki tämä ällöttää ja pelottaa mua (tätä ei varmaan kannata kurssilla sanoa ääneen).
Se mitä ootankin tältä peruskurssilta, on vaihtelua normaaliin treeniin. Joku lajissa kiehtoo ja hehkuu sitä kuuluisaa asennetta.  Se ei ole toisten hakkaaminen vaan joku ihan muu. Ehkä se selviää mulle tässä pikkuhiljaa. Odotan innolla!
Kuvat eivät liity tulevaan kurssiin millään lailla 😀 Löydettiin medän taloyhtiön salilta tommoset ja pakkohan niitä oli testata!

 
Huom huom Jannin virhearvio mun voimankäytöstä!! 😀

 
T.Sara

Puhuttiin eilen iltateellä itsevarmuudesta. Miksi toisella se on korkealla ja toisella niin matalalla? Mistä se koostuu ja miten se näkyy ulkopuolisille? Entä miten siihen voi vaikuttaa?
Mitä mieltä te ootte? Itsevarmuus liitetään usein ulkonäköön, mutta onko se oikeasti niin?
Toki on yksittäisiä kertoja, kun oma ulkonäkö on ärsyttänyt tai sen sijaan fiilis omasta olemuksesta on ollut yllättävänkin korkealla. Kiva lookki, erilainen kampaus tai hyvä meikki vaikuttavat ainakin mun tilanteessa tämmöiseen ns. pinnalliseen itsevarmuuteen. Käytännössä naurettavan pienillä jutuilla voit saada lisää itsevarmuutta ja hyvän fiiliksen.
Musta tuntuu, että mulla on ollut elämässäni “itsevarmuuskausia”. Tämmösten kausien aikana varmuus omasta itsestään on ollut melko korkealla, tai vaihtoehtoisesti itsevarmuus on ollut todella hukassa. Viimeksi mainitut kaudet ovat usein seurauksia loppuneista suhteista, epäonnistumisista, laiskuudesta, lihomisesta, huonosta työ/koulumenestyksistä jne.
Vaikka itsevarmuus rengastetaankin helposti ulkonäköön, ei mun tilanteissa huonoon itsetuntoon ole varsinaisesti itse sen hetkisellä ulkonäölläni ollut vaikutusta. Pikemminkin niinä aikoina kun kituuttelin salaatinlehdillä ja juoksin päivittäin lenkkejä, ei itsevarmuutta juurikaan ollut. Tavoittelin jotain sellaista, mihin mulla ei yksinkertaisesti ollut resursseja. Pelkkiin ulkonäkötavoitteisiin pääseminen kiilasi itse elämän elämisen edelle ja sen ihannekropan tavoittelu ja pakonomaisen kehittymisen/laihtumisen tarve oli todella hajottavaa.
Itsevarmuus syntyy hyvän itsetuntemuksen kautta ja itsevarmuus kumpuaa siitä, kun hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on. Se mitä tän edellä mainitun lauseen lisäksi oon tässä viime vuosien kuluessa oivaltanut on se, että mun on pakko alkaa elämään tätä hetkeä. Tavoitteita saa, ja pitääkin olla, ne ovat älyttömän palkitsevia ja miltei pakollisia elämässä, mutta jatkuvassa tavoitteluvaiheessa eläminen ja “mikään ei riitä” -ajattelutapa ovat uuvuttavia. Mun on alettava arvostamaan itseäni juuri nyt ja tässä, ei vasta sitten kun olen saavuttanut seuraavan tavoitteen.

Nämä asukuvat eivät nyt juuri tekstiin liity, mutta tämmössissä olin liikkeellä eilen 🙂

nahkatakki Cubus, college Urban Outfitters, laukku Bik Bok, shortsit Zara, nilkkurit Din Sko

Heittäkää ihmeessä ajatuksia aiheesta! 🙂
 
T.Sara

Pikkusen näyttää karulta yhdistelmä shortsit ja kalkkunajalat, mutta näillä on mentävä  seuraavat puoli vuotta, woo jess!
Eläinkuosi alkaa pikkuhiljaa valloittamaan mun treeniasujakin… Olisko syytä huolestua? Tein sopimuksen itseni kanssa, että ainoastaan yksi eläinkuosinen vaate/kengät samaan treeniasuun. Tai okei, ihan maksimissaan kaks! 😀

Tän päivän käsitreenin jälkeisiä fiiliksiä. Koko asu on ostettu Niken ystävämyynneistä viimeviikolla!




 

 
T.Sara