Elisa kirjoitti hetki sitten siitä, kuinka sosiaalisen median kautta ihmiset pystyvät tuomaan itsestään esiin juuri sen puolen, mitä he muille haluavat näyttää. Toinen vaihtoehto on se, että tuo puoli vaan muodostuu, kuten näyttää meikäläisen kohdalla käyneen. Ainakin kommenteista päätellen. Olen urheilullinen ja syön pääosin terveellisesti, tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö täyttäisi vatsaani silloin tällöin roskaruoalla, kävisi ulkona juhlimassa tai ostaisi irtokarkkeja.

Elisa nosti esiin esimerkiksi sen ettei ennen meidän tutustumista uskonut minun juovan koskaan viiniä vaan nauttivan mielummin vihersmoothien (:D). Muutama muukin kommentoi, kuinka minun ei uskoisi syövän herkkuja tai osaisi ainakaan kuvitella juovan alkoholia. 

DSC_8310.jpg

Jos instafeedi on täynnä koirakuvia, se kertoo yleensä eläinrakkaudesta, mutta kai henkilöllä muutakin sisältöä on elämässään? Tai jos instagram pursuaa hedelmäkippoja ja kahvimukeja, kyllä kai sitä ihminen muutakin syö? Kaikkea ei kuvata, ei me bloggaajatkaan (huom. ensimmäisenä blogivuotena tosin kuvattiin haha).

Syy siihen miksi instagramiin päätyy tietynlaiset kuvat, voi olla yllättävänkin yksinkertainen. Meikäläisellähän ei ole mitään tarkasti harkittua strategiaa tässä, vaan omalle ig-tililleni päätyvät yleensä päivällä, hyvällä valolla otetut kuvat. Ja päivällä sitä harvemmin tulee siemailtua viiniä tai syötyä pitsaa. 

DSC_8251-2.jpg

DSC_8294.jpg

Blogillani olen alusta alkaen halunnut kannustaa löytämään liikunnan ilon ja terveellisen ruokavalion, herkkupäiviä unohtamatta. Hampurilainen ja bisse silloin tällöin ei haittaa yhtään mitään, päinvastoin, mutta jos näitä vetää joka päivä, se alkaa näkymään yleisessä fiiliksessä. Ja sama se on liikunnan kanssa: jokaisena päivänä treenaamisessa ei ole mitään järkeä. Lihakset eivät ehdi palautumaan. Sen sijaan että kehittyisit, saatat vaan hajoittaa paikat. Kohtuus on syytä muistaa treenaamisessakin! 

Vaikka kannustankin medialukutaitoon oli tämä puheenaihe myös hyvä muistutus meikäläiselle. Nyt kun omaa ig-tiliäni tarkastelee niin eipä siellä kyllä näy yksikään pääsiäisenä tuhottu minttukaakao tai sokerimunkki. Puhelimen ja kameran voi siis jatkossa kaivaa useamminkin esiin karkkipäivinä ja sunnuntai-illan pitsahetkinä!

DSC_8306.jpg

 

Pari faktaa loppuun:

1. Herranjumala. Minä juon viiniä joka viikko. Suorastaan vihastun jos en saa perjantaina sohvannurkassa lasia tai kahta punaviiniä. Kotona on hillittömät viinivarastot sen varalta, että joku ystävä tulee kylään (ja etenkin, jos hänellä on sydänsuruja), tulee yllättävä tarve juhlistaa jotain (skumppavarastotkin ihan kohtuulliset) tai viinihammasta kolottaa torstai-illan saunan jälkeen. Joulukuisella Australian reissulla ruotsalaiset kollegani nimesivät minut jopa pesusieneksi ihan vaan koska meikäläisen viinilasi oli aina ensimmäisenä tyhjänä (ja ojossa), haha. Olen nopea syömään, ja juomaan…. 

2. Jos ollaan menossa esim mökkireissulle olen kaupassa ensimmäisenä karkkiosastolla varmistamassa, että irttiksiä varmasti riittää jokaiselle illalle (terveisiä vaan Pudasjärven K-markettiin. Se olin minä joka tyhjensi viikonloppuna ne diskoaakkospussit). Saatan myös roudata himasta piilopusseja, joilla yllätän siinä vaiheessa kun herkut on loppu 😀 

 

DSC_8317.jpg

 

Mahtavaa viikonloppua. Muistakaahan herkutella! 😉

 

xx Sara

DSC_1379.jpg

*Kaupallinen yhteistyö: Apetit

 

Ostan vihannekseni siltä osastolta, johon ensimmäisenä saavutaan kun kauppaan astutaan sisään. Punnitsen ja lastaan kauppakärryn lähes täyteen vihanneksia ja hedelmiä, kunnes jatkan matkaani eteenpäin. Pakasteena en osta oikeastaan mitään (paitsi jädeä. Okei myös mangoja). Marjoja kiskottiin viime kesänä maasta sen verran, että niiden pitäisi riittää pitkälle kevääseen ja mitäs muuta sieltä pakasteesta kalapuikkojen lisäksi saakaan. Ainiin, vihanneksia. Epäilyttävää.

Ensimmäinen mieleen tuleva asia pakastevihanneksista? Huoltoasemalla tarjoiltavan havajin leikkeen vieressä ne neljä porkkanaa ja kolme parsakaalia. Eihän ne hyvältä maistuneet. Mutta kuulkaa, ei kaikki pakasteet samalta maistu, ei vaikka samasta altaasta niitä kaupassa kaivetaankin. Pakasteissa on eroa. 

Otin haasteen vastaan ja noukin pakastealtaasta sylillisen Apetit -pakastevihannespusseja, joista valmistin muutamaan kertaan ihan niitä tavallisia arkiruokia. Ja kuinka kävi? – Hyvin. Erittäin hyvin! Tai siis enhän minä eroa huomannut entiseen. Tuoreiltahan ne maistuivat, ja mikseivät maistuisi, tuoreitahan ne ovatkin?! Jopa meidän kotitalouden ahkerampi kokki näytti hyväksyvää peukkua pakastimen uusille asukeille. Pakastin toimii tuorevihannestiskin jatkona siis jatkossakin, erityisesti näin talviaikaan!

DSC_1348.jpg

 

Viisi asiaa pakastevihanneksista

1. Jotenkin sitä aina ajattelee, etteivät pakasteet ole tuoreita, mutta ovathan ne! Esimerkiksi Apetit pakasteherneet syväjäädytetään muutaman tunnin päästä niiden keräämisestä. Pakastevihannekset myös säilyvät laadukkaina ja terveellisinä, koska ne toimitetaan jatkokäsittelyyn mahdollisimman pian korjaamisen jälkeen. 

2. Pakastetut raaka-aineet säilyvät kauemmin kuin tuoreet. Esimerkiksi edellä mainitut herneet säilyvät tuoreina ?20-asteessa vähintään 18 kuukautta. Ei siis pilaantuneita vihanneksia eikä ruokahävikkiä!

3. Pakastevihannekset on valmiiksi puhdistettu, kuorittu ja pilkottu – helppo, edullinen ja nopea tapa huolehtia päivittäisestä kasvistarpeen täyttymisestä!

4. Pakasteruoat ovat 100%:sesti syötäviä. Et maksa esimerkiksi vihannesten syömäkelvottomista osista kuten kuorista tai kannoista. 

5. Erityisruokavaliota noudattavan on helppo tehdä valintoja, sillä pakasteiden pakkauksista löytyy tarkat tiedot ainesosista ja ravintosisällöstä.

DSC_1392.jpg

Viimeisimpänä pakastevihannesruokana oli tämä alkuviikosta valmistettu uunilohi! Voin sanoa, ettei uunilohen valmistaminen ole ikinä ollut näin helppoa 😀 Siis apua, enhän mä muuta tehnyt kun kaadoin pussien sisältöjä vuokaan. I love it!!

 

Uunilohi vihanneksilla

 

kirjolohifilee

1 ps kartanon kasvikset

1 ps vihreitä papuja paloina

1 ps parsakaalia

1 ps kotimainen porkkanaviipale

1 chili

tuoretta inkivääriä raasteena

pippuria

suolaa

soijaa

oliiviöljyä

1 sitruuna

 

Aseta lohi vuokaan ja mausta se suolalla ja pippurilla. Kaada kalan ympärille jäiset pakastevihannekset (kaikki 4 pussia). Sekoita vihannesten joukkoon hienonnettu chili ja raastettu inkivääri. Mausta vihannekset oliiviöljyllä ja soijalla. Leikkaa kalan päälle muutama sitruunaviipale. Paista uunissa 200c n. 30 min. 

 

Psst. Osallistu täällä kisaan 10.4. mennessä ja olet mukana arvonnassa

 

xx Sara

DSC_7869-2.jpg

Tällä viikolla luettuani useammasta blogista kesäkuntoprojektista, dieetistä ja unelmavartalosta, aloin pohtimaan omaa suhtautumistani aiheeseen. 

En usko dieetteihin, en kesäkuntoprojekteihin enkä ruokavaakoihin. Uskon säännöllisyyteen, kohtuuteen, pysyviin muutoksiin ja jokapäiväisiin pieniin tekoihin, joista syntyy suurempia asioita. Peilikuvaa enemmän uskon hyvään oloon. Mitä hyötyä on hyvännäköisestä kehosta, jossa on oikeasti huono olla?

Voisi sanoa, että elän tällä hetkellä unelmavartalossani. Olen terve, pystyn liikkumaan ja kehittymään. Minulla on hyvä olo. Mitä muuta ihminen vartaloltaan enää tarvitsee?

Unelmavartaloni on sellainen, joka ei turpoa äkkiseltään. Sellainen, jossa on hyvä olla, ja joka mahtuu suosikkifarkkuihini. Unelmavartaloni on energisen ja hyvinvoivan näköinen ja -tuntuinen. Se kykenee oppimaan uusia taitoja ja kestää rankempiakin treenejä. Unelmavartaloni ei pode maailmanluokan morkkista karkkipäivän jälkeen eikä kaadu viikon treenitaukoon.Unelmavartaloni ei synny dieetin tai kesäkuntoprojektin avulla, vaan elämänpituisten päätösten ja valintojen avulla.

DSC_7876-2.jpg

DSC_7884.jpg

DSC_7893.jpg

DSC_7911.jpg

 

Naiset, arvostakaa vartaloitanne ja pitäkää niistä hyvää huolta, ympäri vuoden.

Pictures: Elisa Lepistö

xx Sara