Kehu ei ole kirosana 03 October, Oct 2017 - 18:29
Törmäsin eilen Irenen ja Erikan kanavilla tosi mielenkiintoiseen aiheeseen naisten välisestä kilpailusta työelämässä. Sen sijaan, että kehuttaisiin ja kannustettaisiin toisiamme, tuijotetaan helposti sitä kuuluisaa omaa napaa ja ajetaan omaa etua.
Itse henkilökohtaisesti en näe kollegoitani kilpailijoina, en ole koskaan nähnyt. En tiedä näkeekö joku muu, mutta minulle kollegat ovat ystäviä, kavereita ja yhteistyökumppaneita, joilta on saanut vuosien varrella jeesiä, ja jotka ovat aina valmiita auttamaan. Mutta sitten taas toisaalta, en minä blogikollegoitani omilla kanavilla myöskään nosta esiin tai ylistä, vaikka he jättimäinen inspiraatio, apu ja tuki minulle päivästä toiseen ovatkin. Kysymys kuuluukin: miksi en?!
Se, että kollegoilla menee hyvin, tarkoittaa menestystä koko alalle. Samassa veneessä tässä ollaan, erityisesti kun puhutaan näinkin pienestä alasta kuin blogimaailma. Kannustavassa ja toisiaan tukevassa ympäristössä on huomattavasti mukavampi työskennellä. Ja juuri tällaisista lähtökohdista niitä menestystarinoita monesti syntyykin.
Me pidetään aika tiiviisti yhteyttä ja keskustellaan hyvin avoimestikin mieltä askarruttavista työasioista (ja muistakin asioista…). Jaetaan vinkkejä kampanjoiden paketointeihin ja mediakortteihin. Välillä tehdään niitä yhdessä. Jos oma kalenteri on ollut täynnä, olen ohjannut yhteistöitä eteenpäin kollegoilleni. Ja samaa he ovat tehneet minullekin!
Joskus olen miettinyt, että mikähän olisi tilanne jos oma inspiraatio olisi blogin suhteen jatkuvasti kadoksissa, eikä oma yritys tuottaisi lainkaan tulosta. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että tällaisessa tilanteessa näiltä ihmisiltä saisi juurikin sitä kaivattua inspiraatiota ja apua.
En koe siis kilpailevani kenenkään kanssa, mutten myöskään ole maailman aktiivisin kannustaja ja toisten nostattaja. Teen toki sitäkin aina välillä, mutten läheskään tarpeeksi. Ja siksi tämä Irenen Naisen kuuluu auttaa toista naista -postaus minuun niin kovaa kolahtikin.
Me suomalaiset kun kehumme, myös tarkoitamme sitä. Ollaan totuttu säästelemään kohteliaisuuksia, ikään kuin odottamaan sitä todellista täyskymppiä. Ehkä valmistellaan kehujamme ja odotetaan sopivaa tilannetta, jolloin voidaan sanoa kauniita asioita toisesta ja näin ollen piristää toisen päivää. Tai auttaa häntä etenemään työuralla, kuka tietää.
Mutta miksi ihmeessä? Miksei lauota kehuja aina kun tilanne vähääkään sallii? Miksei käytetä blogeja alustoina hyvän mielen ja kohteliaisuuksien levittämiseen ja näin ollen toimita esimerkkinä muille? Mitä se on meiltä pois?
Jokainen tietää miten paljon positiivinen palaute lämmittää ja miten hyvältä tuntuu saada julkista tunnustusta työstään.
Aiheesta inspiroituneena suunnittelen parhaillaan uutta postaussarjaa minua eniten inspiroivista kollegoistani. Päätin myös haastaa itseni antamaan kehun kerran päivässä. Tänään niitä kertyi jo kaksi: kehuin erinomaista asiakaspalveluasennetta ja kirjoitin megameilin työkaverilleni, jonka kanssa on ollut ilo paiskia hommia viime vikkoina.
Haasteeseen saa tarttua muutkin 🙂 Pistetään kehut kiertämään ja postaussarja tulille! Ensimmäinen esittely on jo luonnoksissa tekeytymässä!
xx Sara
