Projekti nimeltä kiitollisuuspäiväkirja 05 July, Jul 2018 - 11:52

Aloitin isäni suosituksesta lukemaan kirjaa nimeltä Tuhat lahjaa. 

Ahmaisin ensi avauksella 90 sivua.

Bestseller-kirja kertoo maanviljelijän vaimosta, joka oppi kiitollisuuspäiväkirjan avulla näkemään kauniita asioita harmaassa arjessaan. Hän muuttaa elämäänsä varjostaneen kaunan kiitollisuudeksi avaamalla silmät ympärillä oleville asioille. Niille arkipäiväisille, jotka helposti sivuutamme, mutta joilla on loppujen lopuksi iso rooli omassa hyvinvoinnissamme.

Nimeämällä näitä arkisia kiitollisuutta tuovia asioita, saavat ne suuremman merkityksen. Ne huomataan ja niitä arvostetaan. Kiitollisuuspäiväkirja auttaa keskittymään hyvään: kääntämään katseen elämän hyviin puoliin. 

Asioihin tottuminen kuuluu ihmisyyteen. Arkipäiväistyneet ilot tuntuvat itsästään selviltä ja sivuutamme niitä jatkuvasti. Sen sijaan, että nauttisimme siitä mitä meillä nyt jo on, halutaan tavoitella suurempaa. Matkustaa kauemmas, edetä pidemmälle ja ostaa uudempaa, hienompaa ja isompaa.

Ihmisen mieli pyrkii aina elämään menneessä tai tulevassa. Ajatellaan, että ollaan tyytyväisiä ja onnellisia sitten kun se tavoitepaino, ensiasunto, unelmaduuni tai kumppani on saavutettu. Mutta mitä sitten kun se unelma on saavutettu? Mitä sitten? Se hetki tulee olemaan joku päivä se sama nykyhetki, mitä juuri nyt elät. Ja silloin mielesi haluaa taas lisää haastetta. Jotain parempaa ja suurempaa.

Kiitollisuudella on jättimäinen merkitys onnellisuuteemme. Se on oikeastaan avain kaikkeen. Kiitollisuus ja nykyhetken arvostaminen vaativat pysähtymistä ja tarkkailua. Ympärillä tapahtuvan rekisteröintiä ja hyvään keskittymistä. Mielen haastamista.

Tavallaan valokuvaaminen on minulle tietynlainen kiitollisuuspäiväkirja. Kuvaan ja valikoin blogiini asioita ja hetkiä, jotka koen kauniiksi ja erityisiksi: lierihattu ja hiussuortuvaan tarttunut tuuli, aamukahvi sängyssä, paljas selkä, matalalla leijailevat pilvet Slovenian vuoristossa, tuoreet kukat pyöränkorissa.

Kirjasta inspiroituneena päätin kuitenkin aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan, ihan perinteisen kirjoitetun version. En ota tästä mitään stressiä tai aseta sen suurempia tavotteita. Listailen vaan juttuja sopivan hetken tullen. Tuleeko listaan sata, tuhat vai kaksituhatta asiaa, se jää nähtäväksi.

Jo heti ensimmäisestä ranskalaisesta viivasta lähtien suuni kääntyi hymyyn. Miten hyvä fiilis tästä tuleekaan, tämä oli paras idea ikinä!

pisamat ja auringon raidoittama tukka

villasukat paljaalla iholla

sadepäivän jälkeinen tyyni ilta

soutuveneet

tunne, joka valtaa kehon viileässä vedessä uimisen jälkeen

aurinkorasvan tuoksu

vanhat isot ikkunat

kahvin santsaaminen

raitapaidat

tiiviissä ryhmässä uiskenteleva sorsaperhe

mustikkamaito

airoista tippuvat vesipisarat

vastarannalta kantautuva lintujen laulu

tiheä koivumetsä

Kauniiden asioiden ja hetkien listaaminen tuntuu lastenleikiltä, ainakin näin kesällä ja vieläpä mökiltä käsin rustaillessa. Uskon, että listattavaa kuitenkin riittää ympäri vuoden.

Pieniä kauniita hetkiä on ihan kaikkialla, jopa marraskuun maanantaiaamuissa. Pitää vaan avata silmät ja ryhtyä vastaanottavaiseksi.

xx Sara