*sis mainoslinkkejä

Olen saanut viime aikoina useampia kysymyksiää liittyen urheiluvaatteisiini. Missä niitä oikein shoppailen?

Jos treenikamppeita ostan, teen sen yleensä nettikaupoissa. Ja vieläpä tarkemmin, niissä kaupoissa, joissa hinnat ovat alimmillaan. On käsittämätöntä miten samasta tuotteesta voidaan toisessa kaupassa pyytää monta kymmentä prosenttiä kovempaa hintaa kuin toisessa. 

Klassikkojen, kuten Stadiumin lisäksi yksi suosikeistani on Sportamore, johon törmäsin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Tavattoman edullinen, laajalla valikoimalla (varsin värikkäällä sellaisella! :D) varusteltu treenivaatekauppa, joka ei veloita lainkaan postimaksuja. 

Toimituksissa ei ole vielä kertaakaan ollut omalla kohdallani mitään häikkää ja homma on muutenkin toiminut vaivattomasti! Onko teille tuttu nettikauppa?

bra.png

1. here 2. here 3. here 4. here 5. here 6. here 7. here 8. here 9. here 10. here 11. here 12. here

 

 

sneakers1.png

1. here 2. here 3. here 4. here 5. here 6. here 7. here 8. here 9. here 10. here 11. here 12. here

 

T. Sara

Juoksu on ihanaa, mutta myönnettävä se on, salille on ikävä. Voimatreeniä en 3 kk:n aikana ole harrastanut juuri ollenkaan. Kaipaan levypainoja, leuanvetoja, deadlifteja, kyykkyjä, köysiä ja penkkipunnerrusta (+ lihaksikkaita käsivarsia :D). Ihan kaikista eniten kaipaan kuitenkin yhdessä tekemistä ja TFW:n käsittämätöntä ryhmähenkeä.

P5200191.jpg

Sali-ikävä iski kaikista voimakkaammin kun kuuntelin maratonilla tuntemattomien ihmisten kannustushuutoja ja suorastaan liikutuin (en kuitenkaan ihan yhtä paljoa kuin Jenni tänään kun samasta aiheesta puhuttiin 😀 <3). Tajusin, etten ollut kuullut suorituksen aikana kannustusta aikoihin. Yksin lenkkipolulla hölkötellessä kukaan ei taputa olalle, toivota tsemppiä viimeisille kilometreille tai kehu ja heitä suorituksen jälkeen yläfemmaa. No arvatkaapa vaan kuka imuroi näistä vieraskielisistä tsemppihuudoista sellaiset superenergiat omaan juoksuunsa, että yllätti lopulta itsensä ja kaikki muutkin.  

Oma rauha ja yksin lenkkeily ovat välillä juuri sitä mitä tarvitsen, mutta välillä taas vaadin verkostoa ympärilleni. Yhdessä tekemistä, välitöntä palautetta ja tsemppaamista on ikävä. Kaipaan niin kannustuksen antamista kuin sen saamistakin. Kunhan tässä jalat vaan palautuvat kunnolla niin se on edessä paluu aurinkoiselle salille! En malta odottaa! 🙂

P5200233.jpg

top & pants Nike (gifted)

 

T. Sara

HUH! Maraton ohi! Ja mitä vielä, alun takkuilusta huolimatta selvisin ja ylitin omat epäilykseni astumalla maaliviivan yli ajalla 3.39.14. Alkuperäinen tavoitehan oli alittaa neljä tuntia. Tavoite tosin päivittyi tuossa reitin varrella, muutamaankin otteeseen. Tämä oli jälleen kerran todiste siitä, että itseensä uskomisella ja oikealla asenteella päästään vaikka mihin.

Ensimmäinen 21 km taittui rauhallisemmin 1h 54 minuutissa kun jälkimmäisen kanssa meni 1h 45 minuuttia. Juoksu kulki hyvin, tosin ensimmäiset 5 km taistelin vatsapiston ja kolean kropan kanssa (ensi kerralla kunnon alkulämmittelyt!). Siitä selvittyäni päätin antaa vaan palaa, nauttia juoksusta ja hyvästellä kaikki pelot mahdollisista seinistä. Päätin etten anna yhdenkään seinän tulla tielleni.

Reitti kulki ristiin rastiin Kööpenhaminan keskustassa, joten jengiä oli juoksun varrella tavattomasti. Pilveettömältä taivaalta paistaneella auringollakin oli varmasti tekemistä asian kanssa. Tunnelmaa en pysty edes kuvailemaan. Meikäläinen heitti varmaan 300 yläfemmaa ja jorasi (ja lauloi… :D) soittolistalta korviin kantautuvaa musiikkia ilman minkäänlaista häpeän tunnetta 😀 Myös lentokonefiilistelyitä nähtiin useita, haha. Koska juoksunumeroiden alla luki kunkin juoksijan nimi, kannusti jengi meitä nimillä, niin huikeeta!

Ainiin ei pidä unohtaa yhtä juoksun kohokohdista. Se oli kiistämättä 35 km:n kohdalla kun liukastuin banaaninkuoreen 😀 Eli kyllä, sitä tapahtuu mustavalkoelokuvien ulkopuolellakin.

DSC_6455.jpg

DSC_6391.jpg

Iso kiitos teille ihanista tsempeistä tääällä! Ja jättimäinen kiitos meidän juoksuvalmentajalle Aki Nummelalle tästä ihan huipusta juoksukeväästä ja niistä lukemattomista pk-lenkeistä, joiden tempoa on tullut kiroiltua ihan muutamaan otteeseen, haha. Ja meidän tiimille! Alitettiin kaikki 4h ja pojat vielä ekalla maratonillaan, huh!! Ja Elli oli maailmankaikkeuden paras huoltojoukko!

Jalat superhellinä ja naama + olkapäät auringosta hieman (=todella) punottuneina totean, että juokseminen, se on IHANAA. Tällä hetkellä hotellihuoneessamme pohditaan, että pitäiskö osallistua HCM:lle? 😀

 

Copenhagen marathon DONE! The day was super and I made my new record: 3h 39min 14 seconds!! 

 

T. Sara