Kaupallinen kampanja: Yhteistyössä Triumph Magic Wire

 

Rinnat ovat viime aikoina olleet niin sanotusti pinnalla. Mielenkiinnolla olen pallotellut blogien välillä ja seurannut keskustelua aiheesta. Välillä rivejä ahmiessa päästä on noussut savua kun taas toisten tekstien kohdilla olen liikuttunut miltei kyyneliin. Magic Wire kampanja osui aika ajankohtaiseen koloon. 

Rintaliivien ostaminen jos joku on aiheuttanut minulle päänvaivaa, aina. Pystyn pienen kokoni puolesta ostamaan liivini käytännössä mistä tahansa ketjuliikkeestä, mutta näyttävätkö ne hyviltä päälläni onkin sitten toinen juttu…

Sain kampanjan kautta postissa Magic Wire alusasusettiin oikeuttavan lahjakortin ja piipahdin Stockalla katsomassa tarjontaa. Kokeilin läpi suosituimmat mallit, joihin olen blogeissakin törmännyt ihan vain todetakseni että eipä osunut eikä uponnut. Sovitusurakan jälkeen myymälän puolelle astuessani turhautuneen ilmeeni rekisteröinyt myyjä vinkkasi minulle vielä näistä. Tämä liivimalli poikkesi muista melko radikaalistikin. Se oli irrallaan kampanjaseinästä, enkä ollut lainkaan huomannut sitä. Vuosien varrella se oma malli on alkanut hahmottumaan ja tiesin jo nämä liivit nähdessäni, että tämän on pakko istua.

Jos valintaani pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla ne olisivat naisellinenpehmeä ja mukava. Enkä usko, että olen ainoa, joka kuvailee Magic Wire -malliston liivejä näin. Alareunassa kiertää silikoninauha, joka pitää liivit hyvin paikoillaan. Malli istuu päälleni erinomaisesti. Myös väri on virkistävän erilainen. Todella tyytyväinen!

P4280251.jpg

P4280019.jpg

Oman kropan hyväksyminen ei ole ollut täällä(kään) se maailman helpoin homma. Vuosien varrella sen kanssa on oltu riidoissa ja pahimpina aikoina sitä on vihattu syvästikkin. Nykyään tilanne alkaa olla toinen. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja sitä kautta myös vartaloani. Arvostamaan sekä niitä asioita, joista erityisesti pidän, että niitä “epäkohtia”, jotka tekevät minusta juuri minut.

Vaikka silikonien hankkiminen on kieltämättä joskus nuorempana mielessä käynytkin, tiedän nyt ettei se muuttaisi yhtään mitään. Muutoksen pitää tapahtua pään sisällä, ei leikkauspöydällä. Yhden asian korjauttaminen tarkoittaa pian kahta ja kolmattakin. Kohta ollaan kierteessä ja metsästämässä sitä täydellistä vartaloa, jota ei ole olemassakaan. 

Kesti pitkään kunnes tajusin, että jokainen meistä on erityinen vahvuuksineen ja epätäydellisyyksineen. Ja parastahan tässä on se, että itseasiassa ne pienet asiat, joita virheiksikin kutsumme, ovat juurikin niitä mitkä tekevät meistä niin erityisiä. 

Kirurgia ei siis ole se mikä minut tekee onnelliseksi. Itsensä hyväksyminen on se juttu. Olen aidosti sitä mieltä, että sinut itsensä kanssa oleva ihminen on ylivoimaisesti viehättävin ja seksikkäin. 

P4280341.jpg

P4280068.jpg

Mikäli Magic Wiret kiinnostelee sielläkin, niin täältä niitä löytyy 🙂

 

T. Sara

Äkkiä, kiire, nopeasti ja nyt heti. Yhteiskunnassamme arvostetaan maksimaalisia muutoksia mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tämä näkyy vahvasti myös treenituloksien tavoittelussa. Anteeksi nyt vaan, mutta miksi helkkarissa?

P4160085.jpg

shirt H&M* // pants Lindex* / shoes Nike* / watch Suunto Ambit3* (*=gifted)

Myönnetään. Olen aika pitkälti itsekin sitä tyyppiä, joka bongaa Pinterestistä täydellisen hiusmallin ja suuttuu kun ei saakkaan kampaaja-aikaa samalle päivälle. Saatan olla monessa asiassa hyvinkin äkkipikainen ja tehdä päätöksiä fiilistuntumalla, mutta kroppani suhteen teen poikkeuksen.

Olen tästä jauhanut ennenkin, mutta minua vaan edelleen jaksaa kauhistuttaa kaikki nämä dieettiohjelmat, joissa tyyppien elämä pistetään täysin päälaelleen kahdeksi kuukaudeksi. Sipsien ja kääretorttujen tilalle tulee valmiiksi annostellut jauheliha-parsakaali tupperwaret. Sohvaperunasta siirrytään samalta seisomalta 2 x treeniin per päivä. Olenko minä ainoa, jota kiinnostaa tuo loppupunnituksen jälkeinen elämä?

Pahoin pelkään, että syy miksi “6kk loppupunnituksen jälkeen” jatko-osia ei nähdä on se, että laihdutusinnon suhteen on tehty monen kohdalla U-käännös. Miksi ihmeessä nämä dieettiremontit pitää toteuttaa näin nopealla aikavälillä kun samoihin ja varmasti huomattavasti pysyvämpiin tuloksiin päästäisiin esimerkiksi vuodessa? Mitä nopeammin, sen paremmin. Tuntuu, että on paljon siistimpää saada äärimmäiset tulokset kolmessa kuin 10 kk:ssa. No minusta niin ei ole.

Omaan vahvan itsekurin ja pystyn kyllä haastamaan niin psyykkistä kuin fyysistäkin minääni, mutta samaa mautonta ja kuivaa safkaa joka päivä, tuohon minusta ei olisi. Miksi ihmeessä ruokien suunnitteluun ei voida pistää isompaa panostusta? Olen törmännyt todella moneen laihduttajalle suunniteltuun ruokavalioon, jossa toistuu yksitoikkoiset raaka-aineet ja mauton toteutus. Puhutaankin siitä kuinka “ruoka on polttoainetta”. No kelle on ja kelle ei, minulle se ei ainakaan ole.

Hyvä ruoka voi olla myös terveellistä. Olen monesti miettinyt, että eikö laihduttajien ruokavaliossa olisi syytä nimenomaan panostaa maukkaisiin ja terveellisiin aterioihin? Koko hommasta tulisi huomattavasti mielekkäämpää. Treeniohjelman kylkeen lyötäisiinkin kasapäin reseptejä (huom rasvaton jauheliha+parsakaali ei ole resepti), joissa hyödynnettäisiin monipuolisesti lihoja, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä erilaisia mausteita ja yrttejä. Vietäisiin eteenpäin nimenomaa sanomaa siitä, kuinka terveellinen voi olla myös hyvää.

Mielestäni laihduttajan olisi myös hyvä tietää ne todelliset syyt miksi terveellinen elämä tosiaan kannattaa ja miksi takaisin vanhaan ei kannata kääntyä. Tähänkään ei liian usein törmää. Annetaan treeniohjelma ja ruokavalio ja sanotaan, että näin on hyvä ja terveellisempi, muttei perustella sitä miksi esimerkiksi tiettyjä raaka-aineita kannattaa suosia ja mitä vaikutusta näillä oikeasti on hyvinvointiisi ja tätä kautta omaan persoonaasi. Laihdutuksen kylkeen olisi hyvä saada mielenkiintoisia ja motivoivia luentoja aiheesta.

Yksi syy siihen miksen Bikini Fitnessin faneihin kuulu on tuo samainen kiire, joka lajia vahvasti varjostaa. Lajin yhdeksi suurimmista ongelmista on noussut se, että osa jengistä haluaa timmiin kisakuntoon mahdollisimman nopeasti. Ei muuta kun nollasta sataan kolmessa kuukaudessa. Miksi ihmeessä? Äärirajoille viety liian lyhyt valmistautuminen yleensä kostautuu. Arkeen palaaminen tuo kilot takaisin, mahdollisesti moninkertaisena. Lihomisen myötä tulee ahdistus, pakko päästä takaisin kuntoon = kierre on syntynyt.

Jos minulta kysytään, niin dieettien suunnittelussa niiden jälkeinen elämä olisi syytä asettaa suurennuslasin alle. Mitä tapahtuu ankaran dieetin jälkeen? Mitä jos suhtautuisimmekin dieetteihin elämäntaparemontteina, jolloin niistä tehtäisiin juuri oman näköisiä. “Uuteen elämään”, joka kuitenkin olisi oman näköinen, lähdettäisiin rauhassa. Siihen sisältyy mielekästä liikuntaa ja hyvältä tuntuva, monipuolinen ja säännöllinen ruokavalio. Puhutaan, että noin puoli kiloa viikossa on pysyvän laihdutuksen tahti, lopullisten tulosten ei siis tarvitse syntyä viidessä kuukaudessa. Myös iho kiittää maltillisesta laihdutustahdista. Nopeasti laihduttaminen + iholeikkaus vai ihan vaan rauhallisempi tahti ja ei iholeikkausta? Elämäntaparemontti vie ehkä enemmän aikaa, mutta on mielekästä ja pysyvämpää. Siihen voi huoletta sisällyttää herkkupäiviä ja synttäritarjoiluja, koska ne ovat kuulkaas osa tätä elämää. 

Osaako kukaan sanoa, että mistä tämä järjetön kiire ylipäätään tulee? Ovatko ihmiset yksinkertaisesti malttamattomia? Luulisi jokaisen jo tässä vaiheessa tietävän, että kiireessä toteutetun ankaran dieetin tulokset tuskin tulevat kovinkaan kauaa pysymään. Olisiko jo vihdoin aika haudata “äkkiä timmiin kuntoon” ja siirtyä “rauhallisesti ja varmasti pysyvään kuntoon“? Minusta kyllä. Mitä te olette mieltä?

 

kuva: Janni / Just My Imagination

T. Sara

Ulkonäössäni tapahtui muutoksia vuoden sisällä ja aiheesta on kuhistu niin lähipiirissä kuin keskustelupalstoillakin. Osa suhtautuu tähän huolissaan, osa näyttää peukkua. Ymmärrän toki monenlaisia mielipiteitä, äkkinäiset muutokset ovat aina huolestuttavia, mutta haluan painottaa, että tässä tapauksessa kaikki tapahtui hiljalleen vuodessa, ilman mitään äkkinäisiä päätöksiä tai kuureja. Koko homma on ollut minullekin epäselvää. Mitä oikeastaan edes tapahtui? Nyt myöhemmin, tapahtuneen jälkeen koko prosessiin ja siihen vaikuttaneisiin tekijöihin on helpompi palata. Kyse ei ollut pelkästään fyysisestä muutoksesta, muodonmuutus tapahtui pikkuhiljaa ja ennen kaikkea pääni sisällä.

2013 vs 2014. Turvotus on kadonnut, mutta esim vaatekokoni ei ole juuri muuttunut. Tässäkin jalassa on samat Levikset.

 
KALOREIDEN KYTTÄÄMISTÄ JA RAVINTOVAJAUTTA
Uuden ihmisen tultua elämääni tutustuin myös uuteen asiaan: ruoanlaittoon. Ruoanlaiton pitäisi olla jokapäiväistä, mutta minun elämässäni se ei ollut. Laiska ruoanlaittaja, sitä olin. Epäsäännölliset ateriani koostuivat lähinnä rahkoista, tonnikalasta, kanasuikaleista, tomaatista, kurkusta, ruukkusalaatista, light limusta ja leivästä. Ajatusmaailmani ruoan suhteen oli todella vinksallaan. Tiesin paljonko kaloreita mikäkin sisältää ja suosin light-tuotteita. Yleisesti ajattelin, että kunnon lämmin ruoka, sisältäen esim riisiä ja kanaa oli epätervellistä. Mielummin söin salaattia. Heikosti päivällä syöminen kostautui naposteluna ja iltamättämisenä. Se ravintoaineiden määrä, mitä kehooni imeytyi oli todella pieni. Ruokavaliostani puuttui iso osa vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita.
 
MIKÄ MUUTTUI?
Jos ennen ajattelin ruokaa kalorien kautta, nykyään mietin sitä oman oloni kautta. Mistä se pitäisi? Mikä saisi sen voimaan hyvin? Se, miltä kehossamme tuntuu välittyy meihin ja näkyy meistä myös ulospäin. Eli kun oloni on hyvä, voin hyvin ja myös näytän hyvältä.
Kuulun heikkovatsaisiin ja tiedän olon, minkä pussillinen karkkia, hamppariateria, läkerol-pastillit tai monta vihreää omenaa kroppaani saa aikaan. Sama juttu on leivän ja pastan kanssa. Mikäli haluan säästyä jalkapallomahalta ja epämukavalta ololta minun ei kannata syödä itseäni ähkyyn vaan nauttia sopivan kokoisia ruoka-annoksia useasti päivässä.
 
MONIPUOLINEN RUOKAVALIO
Vihannesten käyttäminen ruokavaliossa kuulosti absurdilta. Muistan kun ekoja kertoja kokkailtiin poikaystäväni kanssa ja ihmettelin isosti kun hän nappaili kauppakoriin porkkanaa, parsakaalia, papuja, sipulia, kaalia, kesäkurpitsaa ja inkivääriä. Tällä kertaa ei siis näköjään tehtäisikään sitä perinteistä fetasalaattia ja patonkia.
Syödään kotona vihanneksia nykyään paljon. Suositaan väli- ja aamupaloina itsepuristettuja mehuja ja smoothieita. Kokataan kaikki ruokamme itse ja pyritään syömään mahdollisimman puhtaista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Käytetään paljon yrttejä ja mausteita. Suositaan keittoja. Vältetään parhaamme mukaan lisäaineita. Huolehdin rasvan saannistani ja käytänkin miltei jokaisessa ruoassa oliiviöljyä sekä syön päivittäin pähkinöitä ja avocadoja.
 
RUOKANATSI?
Monipuolisen ruokavalion ensiaste tuli elämääni reilu vuosi sitten. Säännöllinen ruokarytmi taas puoli vuotta sitten. Jälkimmäisen kohdalla jonkinlaisena käännekohtana voin pitää viime syksyä ja TFW-salin Cocovi-haastetta. Mielenkiintoiset ajatuksia avanneet luennot ja ravintohaasteet onnistuivat ravistelemaan minunkin ruokailutottumuksiani.
Olen ruoka-aiheisissa postauksissani painottanut vahvasti sitä miten tärkeätä on muistaa kohtuus. Kohtuuden nimissä on todella ok herkutella aina silloin tällöin. Kun tunnet oman kehosi, tiedät mitä on ok syödä ja kuinka paljon, ilman että kroppasi on tukossa.   Lapsuuden karkkipäivä on myös jäänyt alitajuntaan. Herkut eivät kuulu arkeeni, paitsi spessutilanteissa!
Kohtuuden rinnalla olen painottanut sitä kuinka rennosti suhtaudun ruokaan. Ihan vasta viime aikoina olen oivaltanut, että tämä ei itseasiassa pidä paikkaansa. Suhtaudun ruokaan ja ruoka-aikoihin nykyään varsin vakavasti. Enkä tosiaankaan niin, että punnitsisin ruokani ja välttäisin kaikkea mahdollista sokeria vaan piekemminkin tiedän minä kellonaikoina minun tulee syödä, suunnittelen menojani aterioiden mukaan, pidän huolta välipaloistani ja teen eväitä mukaan mikäli tiedän etten ehdi ruoka-aikanani syödä. Ei välttämättä pahin ruokanatsi, mutta säännöllinen ja kehon hyvinvointiaan ajatteleva ruokailija nyt ainakin.
 
HYVÄ OLO KEHOSSA
Vasta puolen vuoden aikana olen ymmärtänyt miltä hyvä olo kropassa parhaimmillaan tuntuu. Se on hassu käsite, sillä se on yksilöllistä. Pari vuotta sitten asteikkoni oli huomattavasti kapeampi. Turvotukseen, tukkoisuuteen, pöhötykseen, jatkuvaan vatsakipuun ja huonovointisuuteen tottuu. Pahimmillaan unohtaa miltä oikeasti hyvä olo tuntuu eikä tietoa paremmasta edes ole. Se mikä minusta oli silloin todella hyvää oloa kropassani on nykyään suunnilleen ok-tasoa.
Kehoni lisäksi, myös ihoni voi paremmin. Pöhötyksen tilalle kasvoihini on ilmestynyt pieni hehku. Tämän taustalla näkyy kehon hyvinvoinnista lähtenyt innostus huoltaa myös ihoakin astetta paremmin!
Muistatteko aikaa, jolloin olin jatkuvasti pitkiä aikoja kipeänä? Monet teistäkin otti kantaa tähän ja osa tuomitsi sairasteluputkeni ylikunnon syyksi, mutta sitä se ei tainnut olla. Voin iloisena todeta, etten ole ollut sairaana aikoihin. Olen aika varma, että syy sairastelun loppumisellekin on löytynyt 🙂
 
TERVEELLINEN = RAVINTORIKAS?
Ruokavalio on mennyt ravinteikkaammaksi ja monipuolisemmaksi. Nautin uusista kokeiluista ja kokkailuista. Terveellinen ruoka on paljon muutakin kun salaattia. Ja mikäli terveellisyydellä tarkoitetaan ravintorikasta ruokaa niin se meikäläisen vuosia popsima terveyden perikuva, kanasalaatti, ei kovin terveellistä edes ollut. Puhutaan itseasiassa melko todella suppeista ravintoarvoista. Eli kantapään kautta opittuna ohjeenani kaikille teille: rutkasti lisää kasviksia ruokavalioon, säännölliset ruoka-ajat ja kohtuullisuus herkutteluun.
 
Aiheesta lisää: RUOKAVALION MERKITYS, MITÄ ON TERVEELLINEN RUOKA?, MUUTOKSET KROPASSARUOKAPÄIVÄKIRJA: 3 PÄIVÄÄ
 
Ps. Ps. Vielä on aikaa käydä osallistumassa lukijatutkimukseen ja mehulinkojen arvontaanTÄÄLLÄ!!
 
T. Sara