Eilen tein jotain, mitä en ole tehnyt vuosiin. Kävin avannossa. Itseasiassa, tein jotain mitä en ole koskaan tehnyt. Kävin nimittäin seitsemän kertaa!
Kerran kirpasun jälkeen fiilis on mieletön. Pulahduksen jälkeen kun jää ulos seisoskelemaan, pistely häviää eikä tunnu enää yhtään kylmältä. Niin outoa! Terveysvaikutusten listakin on pitkä. Wikipedian mukaan avantouinnin vaikutuksia ovat ainakin seuraavat: tehostaa verenkiertoa, lievittää selkä-, niska- ja hartiaseudun kipuja, saattaa vähentää masentuneisuutta, astmaoireita ja nukahtamisvaikeuksia.
Mukavat kanssauimarit ilmoittivat saunassa, että avantoon pitäisi pulahtaa ainakin seitsemän kertaa, jotta sillä olisi terveysvaikutuksia. Mainittiin myös jostain ruskeasta rasvasta, jota alkaa kuulemma muodostumaan noiden uintimäärien jälkeen. En tiedä pitääkö paikkansa, en edes tiedä yhtään mitään koko ruskeasta rasvasta (saa muuten avata jos on tietoa!), mutta päätettiin ottaa hyöty irti 😀 Ravattiin uimassa ja saunassa tovi jos toinenkin, ja kyllä, seitsemän kertaa me käytiin!

Ihanan raukea olo ton setin jälkeen. Ehdottomasti päästävä vielä uudestaan! Raukeus tosin loppui melko nopeasti kun päästiin kotiin katsomaan Suomen peliä.
Pronssijuhlia vietettiinkin vietnamilaisen ruoan parissa. Ei varmaan tarvi ensviikolla syödä mitään, sen verran tankattu koko viikonloppu 😀


 
T.Sara

Tämä kirjoitus sai taas miettimään terveellisen elämän yksinkertaisuutta. “Ihminen lihoo liikaenergiasta ja kuluttaa ne liikkumalla”, tämän faktan täytyy tänäpäivänä tulla professorin/ylilääkärin suusta, jotta se menee kaaliin.

Olen melko vanhanaikainen kaikessa liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon liittyvissä asioissa. En seiso salilla yhdellä kädellä ja soita huuliharppua, vaan treenaan todella basic liikkeitä. En juo supermacagojinokkosraakasuklaa-juomia aamupalaksi, vaan syön puuroa. En vedä neljäätoista erilaista lisäravinnepilleriä, vaan omega3:sta, multivitamiinia ja magnesiumia. En kyttää sykemittaria ja kiroa vääriä sykkeitä, vaan nautin juoksusta, hyvästä musasta ja fiilistelen raitista ilmaa. Näin teen ja hyvin menee.

Liika stressi pilaa koko jutun. Mä en todellakaan jaksa miettiä mustikoita syödessäni, että nää on muuten hyviä kun näissä on niitä antioksidantteja, vaan syön niitä sillä ne on hyviä ja koska marjat ovat terveellisiä ja terveellinen ruoka saa minut voimaan paremmin.

Marjat, hedelmät ja vihannekset ovat tervellisiä ja kaikenlisäksi hyviä. Jos näiden osa-alueiden sisällä alkaa hifistelemään, että kummassahan on nyt enemmän kaloreita, parsakaalissa vai sellerissä, niin luovuta jo hyvä ihminen äläkä huijaa itseäsi!! Siinä siiderissä, jonka juot viikonloppuna, siinä on enemmän kuin pahvilaatikollisessa kumpaa tahansa!

Olen joskus teininä testannut jotain dieettejä, ihan vaan uteliaisuudesta, mutta tämmöinen joka toisella meneillään oleva trendikäs karppielämäntapa saa minut näkemään punaista. HALOO!!

“Karppaamisella, sen enempää kuin millään muullakaan dieetillä ei tutkimusten mukaan ole mitään erityisiä laihduttavia ominaisuuksia. Kaikissa niissä laihtuminen perustuu siihen, että ihminen saa vähemmän energiaa. Kalorit taas vähenevät siksi, että laihduttaja joutuu karsimaan ruokavalikoimaansa.” -Pertti Mustajoki

Tämmöset karut faktat saa meidät näyttämään ihan koerotilta. Itsensä huijaamista! Eikö olisi helpompaa vaan lisätä niitä kasviksia ja syödä pienempiä määriä ja vähentää sitä herkuttelua, kuin laihtua sillä, ettei keksi mitä voisi syödä?

Mä en jaksa enää sokeriton, mauton, hajuton, kaloriton, 56% vähemmän lisättyä rasvaa -meininkiä, näissä ei oo kaloreita niin näitä voi syödä vaikka kuinka (morot jalkapalloturvotukselle, se terveellinen hyvä olo on todella kaukana). En myöskään “pähkinät ja tumma suklaa on niin terveellisiä, näissähän on niitä hyviä rasvoja ja näitä voi vetää niin paljon kuin haluaa” -meininkiä.

Kohtuus on vaan se juttu. Joku vuosi sitten tuli tutkimus, jossa sipsit aiheuttivat syöpää. Kukaan ei osta enää sipsiä, nyt loppui. Minä en ainakaan halua sairastua syöpään!! Joo näin oli. Kehenkilöiden pitikin syödä ainoastaan n. vajaa 22 pussia viikossa, jotta syöpäriski nousi. Uusin tutkimus: “maitorahkat lihottaa”. Professori kertoi, että päivässä saatu liika energia (tässä tapauksessa siis proteiini) muuttuu kehossa rasvaksi. Nyt tuli muuten puuntakaa! Hetkonen hetkonen, mitä tämä on, nyt ei lähde muuten Ehrmannit enää kauppakoriin!

Hifistely kaikilla osa-alueilla on mun mielestä mautonta. Tuodaan omissa tupperware astioissa maustamattomat kanat illanistujaisiin ja ollaan supertarkkoja ruokavaliosta. Niin tarkkoja, että unohdetaan elää. Perutaan ystävien näkemistä, koska superkompensaatio vaihe menee sekaisin, pakko treenata tohon aikaan. 

Ihmiset huijaavat itseään. Miljoona kertaa oon kuullu jengin valitusta kipeistä nilkoista tai polvista. “Millaset olisivat mulle ne oikeat lenkkarit juoksuun kun noi paikat jatkuvasti kipeytyvät. Tarvitsen hyvän iskunvaimennuksen ja sitten ehdottomasti sitä pronaatiotukea juoksulenkkareihin. Mulla on ihan varmasti vääränlaiset kengät!” Niin onkin, ne korkkarit. 3x viikossa tunnin juoksulenkki versus paskat arkikengät 24/7. Mietitäämpäs hetki. 

“Kyykkyasento on väärä noissa toiminnallisissa hypyissä, polvet ei saa mennä varpaiden yli missään nimessä”. Mutta tilannehan on täysin eri arkielämässä. Nostat kolikon kadulta tai pyyhit kaatuneen vesilasin aiheuttamaa vahinkoa lattialta, oliko asento oikea? Mietitäämpäs toinen hetki.

Treenin aikana liikutaan täysillä ja siihen panostetaan kympillä, tsekataan sykemittaria ja vilkuillaan peilistä ryhtiä. Kaikki muu arjessa tapahtuva unohtuu, eihän sitä lasketa? Juoksumatolla ei ehtinyt olemaan kun 55min, voi paska, nyt jäi vajaaksi. Ärsyttää. Kuitenkin pyöräilit salille, kävelit kouluun ja ulkoilutit koiraa 45minuuttia. 

Sama juttu on artikkelin ylipainoisien “lihon vaikken syö juuri mitään” -väitteissä. Lasketaan ruoka-aikana syödyt määrät ja ne aterioiden kalorit, mutta poissuljetaan ja unohdetaan ne ylimääräiset napsimiset.

Se mitä mä tässä yritän sanoa on se, ettei terveellisen elämäntavan tarvitse olla niin samperin vaikeaa. En nyt väitä, että olisin joku malliesimerkki, en todellakaan, mutta elän terveellistä arkea ja osaan myös nauttia elämästä ja ottaa rennosti. Perus pohja kuntoon ja rento meininki, niin hyvä tulee.

Mä taidan lähteä nyt Stadikalle uimaan, vaikka mulla olisikin tänään “käsipäivä”, ihan vaan siksi, koska pystyn siihen. Moro!

 

T.Sara

Pitäisi treenata monipuolisemmin ja useammin. Pitäisi kokeilla eri lajeja. Pitäisi juoda enemmän vettä. Pitäisi venytellä enemmän. Pitäisi soitella ystäville useammin. Pitäisi lukea pitkästäaikaa joku kirja. Pitäisi seurata enemmän uutisia ja lukea sanomalehtiä. Pitäisi tehdä enemmän ruokaa ja syödä terveellisemmin.

En tiedä teistä, mutta minä elän helposti pitäisi-elämää suoritusyhteiskunnassamme. Edellä mainitut lauseet koostuivat yhdeltä vuorokaudelta. Kun kirjotin niitä päivän mittaan ylös, tajusin että kyseessähän on pelkästään positiivisia asioita, mutta onnistun pitäisi-liitteelläni saada ne kuulostamaan pakkosuoritettavilta työtehtäviltä? 

Seuraa lyhyen matikan yhtälö: 8 x pitäisi-lause = ahdistus. 8 x pitäisi-ajatusta hyvinvoinnista saa sinut voimaan huonosti. 8 x pitäisi-ajatusta ja olet aikaansaanut itsellesi tyhjästä ahdistuksen, aikaansaamattomuuden ja kiireen tunteen, onneksi olkoon! Pitäisi sana on noussut suosituimpien suomalaisten sanojen joukkoon. Se kertoo siitä, että ihmiset vaativat itseltään kokoajan enemmän. Omassa elämässäni ei varmaan koskaan tule olemaan tilannetta, jolloin ei pitäisi tehdä mitään enemmän tai paremmin. 

Suurin osa pitäisi-ajatuksista liittyy liikuntaan ja ravintoon, eli siihen tämänpäivän puheenaihe numero unoon, hyvinvointiin. Olin kaksi vuotta sitten Nike Blastissa kuuntelemassa Tiina Vainion ja Jarno Tynkkysen luentoa aiheesta “Milloin hyvinvoinnista katosi hyvinvointi?”. Luento kertoi oikeiden keissien avulla siitä, kuinka ihmiset ovat hyvinvointia suorittaessaan unohtaneet mistä koko hyvinvoinnissa on edes kyse. Tämä luento jäi päähän lujaa ja on herättänyt omassa elämässäni ajatuksia vuosienkin jälkeen.

Superfoodit, raakasuklaat, karppaaminen, crossfit, saunajooga, fustra… Tänäpäivänä hyvinvoinnin saralla on tarjolla niin paljon kaikkea, että minä ainakin ahdistun. Perässä pysyäksesi sinun pitäisi opiskella jatkuvasti ja tutustua aiheisiin. Tulee vanhoja oppeja kumoavia uusia tutkimuksia rasvanpoltosta, dieeteistä, oikeista sykkeistä, oikeista juoksukengistä ja oikeaoppisesta, monipuolisesta treenaamisesta ja ruokavaliosta. TV-sarjoissa pudotetaan 3x päivässä treenillä törkeä määrä painoa lyhyessä ajassa. “Strong is the new skinny” -ajattelu, josta mäkin olen paljon blogissani puhunut lisääntyy kokoajan, eikä kerran päivässä liikkuminen meinaa enää riittää. Liikunnassahan on kyse hyvinvoinnista. Varovasti kysynkin nyt teiltä ja samalla itseltäni: onko tämä nyt sitä hyvinvointia? 

Hyvässä kunnossa oleva kroppa lisää hyvinvointia, mutta voitko rehellisesti sanoa voivasi hyvin jos treenaat useamman kerran päivässä, keskityt salilla vain siihen miltä kroppasi näyttää ja liikunnasta on tullut pakkomielle? Mikä on kohtuus? Mielestäni liikunnassa kyse on siitä, että saat elinvoimaa, se on hauskaa ja palkitsevaa, kroppa pääsee tekemään töitä, sen antamat haasteet tyydyttävät sinun tarpeita ja sen avulla voit hyvin. Omalla kohdallani voin sanoa, että suunnaton rakkaus liikuntaan ja pitäisi-ajatusten aiheuttaman pakkomielteen raja on aikoinaan ollut melko ohut. Tänäpäivänä pidän tarkasti huolen siitä, että minä olen se joka hyötyy ja saa elinvoimaa liikunnasta, ei toisinpäin.

Mitä pitäisi syödä? Hyvinvointi- ja terveysalan tarjonnan kasvu sekoittaa ja vie meidät takaisin alkeellisten kysymysten äärelle. Blogiin tulee jatkuvasti kysymyksiä terveellisestä ravinnosta, siitä miten pitäisi syödä. Väitän, että ihan jokainen teistä tietää mikä on terveellistä ja mikä ei. Ei ole olemassa mitään ihmepillereitä, joita popsimalla saat rasvattoman kropan ja elinvoimaisen olon. Aamupuuro, kunnon ruoka, marjat, vihannekset, liha, kuidut, hedelmät, rahka, sokerin ja einesruokien välttäminen, vesi ja säännölliset ruoka-ajat tuskin tulee yllätyksenä kellekkään? Sama se on liikunnassakin. Sinun ei tarvitse kiivetä strapetsille punnertamaan kolmella varpaalla ja yhdellä kädellä saadaksesi liikunnan aikaansaamaa hyvänolon fiilistä ja tuloksia. Toki on olemassa erikoisiakin liikkeitä, mutta perusliikkeillä ja tarpeeksi isoilla painoilla syntyy tuloksia. 

kaikki kuvat weheartit.com

Terveys- ja hyvinvointialan kasvusta kannattaa ottaa hyöty irti. Lukuisat lajit ja monipuoliset treenit lisäävät huimasti mahdollisuuksia löytää ne itselleen sopivat lajit. Muistan kun nuorempana kävin spinningissä. Monta kertaa viikossa istuin polkemassa todella huonosti meikäläiseen uppoavan teknodancen tahtiin. Hankin spinning kengätkin koska semmosethan oli kaikilla ja ne olivat katsokaas helpompi kiinnittää polkimiin, naps vaan. Joka kerta tuijotin isoa seinäkelloa, miten se voi edetä noin hitaasti. Taas kamala musiikkia ja ärsyttävä ahdas pimeä huone. Vasta pari vuotta sitten osasin onkia sisältäni kysymyksen: MIKSI mä käyn täällä?

Vastaus oli helppo: koska kaikki muutkin. Siellä mentiin muiden mukana ja tuli kyllä hiki joo, mutta ei tule kyllä meikäläisen useamman vuoden spinning uralta montaa semmosta hetkeä mieleen, jolloin olisin siitä touhusta todella nauttinut. Voitteko kuvitella! Siitä oli tullut vaan tapa, tuttua ja turvallista puuhaa. Oon ihan varma että mun lisäksi monet teistä käyvät tai ovat käyneet perinteeksi muodostuneella ryhmäliikuntatunnilla, tai tekevät samaa salitreeniä siitä erityisemmin pitämättä, vaan koska siitä on tullut tapa. 

Rakastan liikuntaa, mutta myönnän olevani jumittuja. Monipuolinen liikunta kuuluu pitäisi-listani kärkeen, ja sen toteuttamisesta on näin tullut ahdistavalta tuntuva työtehtävä. Salitreenaaminen sopii minulle, mutta niin sopii esim kickboxingkin. Ja sopii varmasti moni moni muukin. Haastan jokaisen pysähtymään ja kysymään itseltään mitä liikunnalta oikeasti haluaa ja niiden omien intressien ja mieltymyksien kautta etsimään sitten uusia, itselleen sopivia liikuntamuotoja tuttujen ja turvallisten rinnalle. Ei muuta kun kokeilemaan ja hyvinvoimaan! Ja ainiin, yrittäkää vähentää pitäisi sanaa!

Heräsikö ajatuksia? 🙂 Jakakaa ihmeessä!

 

T.Sara