Äkkiä, kiire, nopeasti ja nyt heti. Yhteiskunnassamme arvostetaan maksimaalisia muutoksia mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tämä näkyy vahvasti myös treenituloksien tavoittelussa. Anteeksi nyt vaan, mutta miksi helkkarissa?
shirt H&M* // pants Lindex* / shoes Nike* / watch Suunto Ambit3* (*=gifted)
Myönnetään. Olen aika pitkälti itsekin sitä tyyppiä, joka bongaa Pinterestistä täydellisen hiusmallin ja suuttuu kun ei saakkaan kampaaja-aikaa samalle päivälle. Saatan olla monessa asiassa hyvinkin äkkipikainen ja tehdä päätöksiä fiilistuntumalla, mutta kroppani suhteen teen poikkeuksen.
Olen tästä jauhanut ennenkin, mutta minua vaan edelleen jaksaa kauhistuttaa kaikki nämä dieettiohjelmat, joissa tyyppien elämä pistetään täysin päälaelleen kahdeksi kuukaudeksi. Sipsien ja kääretorttujen tilalle tulee valmiiksi annostellut jauheliha-parsakaali tupperwaret. Sohvaperunasta siirrytään samalta seisomalta 2 x treeniin per päivä. Olenko minä ainoa, jota kiinnostaa tuo loppupunnituksen jälkeinen elämä?
Pahoin pelkään, että syy miksi “6kk loppupunnituksen jälkeen” jatko-osia ei nähdä on se, että laihdutusinnon suhteen on tehty monen kohdalla U-käännös. Miksi ihmeessä nämä dieettiremontit pitää toteuttaa näin nopealla aikavälillä kun samoihin ja varmasti huomattavasti pysyvämpiin tuloksiin päästäisiin esimerkiksi vuodessa? Mitä nopeammin, sen paremmin. Tuntuu, että on paljon siistimpää saada äärimmäiset tulokset kolmessa kuin 10 kk:ssa. No minusta niin ei ole.
Omaan vahvan itsekurin ja pystyn kyllä haastamaan niin psyykkistä kuin fyysistäkin minääni, mutta samaa mautonta ja kuivaa safkaa joka päivä, tuohon minusta ei olisi. Miksi ihmeessä ruokien suunnitteluun ei voida pistää isompaa panostusta? Olen törmännyt todella moneen laihduttajalle suunniteltuun ruokavalioon, jossa toistuu yksitoikkoiset raaka-aineet ja mauton toteutus. Puhutaankin siitä kuinka “ruoka on polttoainetta”. No kelle on ja kelle ei, minulle se ei ainakaan ole.
Hyvä ruoka voi olla myös terveellistä. Olen monesti miettinyt, että eikö laihduttajien ruokavaliossa olisi syytä nimenomaan panostaa maukkaisiin ja terveellisiin aterioihin? Koko hommasta tulisi huomattavasti mielekkäämpää. Treeniohjelman kylkeen lyötäisiinkin kasapäin reseptejä (huom rasvaton jauheliha+parsakaali ei ole resepti), joissa hyödynnettäisiin monipuolisesti lihoja, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä erilaisia mausteita ja yrttejä. Vietäisiin eteenpäin nimenomaa sanomaa siitä, kuinka terveellinen voi olla myös hyvää.
Mielestäni laihduttajan olisi myös hyvä tietää ne todelliset syyt miksi terveellinen elämä tosiaan kannattaa ja miksi takaisin vanhaan ei kannata kääntyä. Tähänkään ei liian usein törmää. Annetaan treeniohjelma ja ruokavalio ja sanotaan, että näin on hyvä ja terveellisempi, muttei perustella sitä miksi esimerkiksi tiettyjä raaka-aineita kannattaa suosia ja mitä vaikutusta näillä oikeasti on hyvinvointiisi ja tätä kautta omaan persoonaasi. Laihdutuksen kylkeen olisi hyvä saada mielenkiintoisia ja motivoivia luentoja aiheesta.
Yksi syy siihen miksen Bikini Fitnessin faneihin kuulu on tuo samainen kiire, joka lajia vahvasti varjostaa. Lajin yhdeksi suurimmista ongelmista on noussut se, että osa jengistä haluaa timmiin kisakuntoon mahdollisimman nopeasti. Ei muuta kun nollasta sataan kolmessa kuukaudessa. Miksi ihmeessä? Äärirajoille viety liian lyhyt valmistautuminen yleensä kostautuu. Arkeen palaaminen tuo kilot takaisin, mahdollisesti moninkertaisena. Lihomisen myötä tulee ahdistus, pakko päästä takaisin kuntoon = kierre on syntynyt.
Jos minulta kysytään, niin dieettien suunnittelussa niiden jälkeinen elämä olisi syytä asettaa suurennuslasin alle. Mitä tapahtuu ankaran dieetin jälkeen? Mitä jos suhtautuisimmekin dieetteihin elämäntaparemontteina, jolloin niistä tehtäisiin juuri oman näköisiä. “Uuteen elämään”, joka kuitenkin olisi oman näköinen, lähdettäisiin rauhassa. Siihen sisältyy mielekästä liikuntaa ja hyvältä tuntuva, monipuolinen ja säännöllinen ruokavalio. Puhutaan, että noin puoli kiloa viikossa on pysyvän laihdutuksen tahti, lopullisten tulosten ei siis tarvitse syntyä viidessä kuukaudessa. Myös iho kiittää maltillisesta laihdutustahdista. Nopeasti laihduttaminen + iholeikkaus vai ihan vaan rauhallisempi tahti ja ei iholeikkausta? Elämäntaparemontti vie ehkä enemmän aikaa, mutta on mielekästä ja pysyvämpää. Siihen voi huoletta sisällyttää herkkupäiviä ja synttäritarjoiluja, koska ne ovat kuulkaas osa tätä elämää.
Osaako kukaan sanoa, että mistä tämä järjetön kiire ylipäätään tulee? Ovatko ihmiset yksinkertaisesti malttamattomia? Luulisi jokaisen jo tässä vaiheessa tietävän, että kiireessä toteutetun ankaran dieetin tulokset tuskin tulevat kovinkaan kauaa pysymään. Olisiko jo vihdoin aika haudata “äkkiä timmiin kuntoon” ja siirtyä “rauhallisesti ja varmasti pysyvään kuntoon“? Minusta kyllä. Mitä te olette mieltä?
kuva: Janni / Just My Imagination
T. Sara
Posted at 16:00h
in
Uncategorized
by Sara
