DSC_9575-3.jpg

 

Avauduin teille kesällä Kun kaikki ei olekaan ok -postauksessa kummallisista vaivoistani, joihin ei millään meinannut löytyä järkevää selitystä. Syy ikäviin kohtauksiini lopulta kuitenkin löydettiin, ja nyt haluan jakaa tarinani, sillä tästä voi olla hyötyä jollekin teistä.

Kohtauksia tuli alkukesällä muutama. Tyypillisimmin selinmakuulta noustessani. Yhtäkkiä maailma alkoi pyörimään ja se yltyi yltymistään. Ihan kuin olisin katsellut edessä avautuvaa näkymää huvipuiston kieputuslaitteesta käsin. Kun yritin kävellä eteenpäin, lensin vasemmalle. Kirjaimellisesti lensin. Lensin kerran jopa niin kovaa, että satutin seinään osuessa kylkeni. Noin minuutin pyörityksen jälkeen aloin hetken päästä oksentaa. Huonoa oloa kesti kohtauksen jälkeen aina pari päivää.

Tapasin ensin kahta eri lääkäriä. Ravasin kuvauksissa ja verikokeissa, mutta mitään ei löytynyt. Lääkärit painottivat, että huimaus harvemmin liittyy kasvaimiin, ja että huimaukset ovat yleensä harmittomia. Totta kai tieto helpotti, mutta saadessasi kohtauksen keskellä Aleksanterin katua, yksin ollessasi, harmittomuudella ei ollut enää mitään merkitystä. En todellakaan voinut tai halunnut elää tällaisen “harmittoman huimauksen” kanssa. Lääkärit olivat sitä mieltä, että minulla on paniikkihäiriö ja että pelkäsin yleisiä paikkoja. Totta helkkarissa aloin pelkäämään yleisiä paikkoja, jos tällaisia kohtauksia siellä iskee, mutta ei tämä ollut paniikkihäiriötä. Ei tällä ollut mitään tekemistä sen kanssa, kyllä minä itseni tunnen.

 

DSC_9597.jpg

DSC_9672.jpg

DSC_9616-2.jpg

 

Vaikka en yleensä peukutakaan oiregoogletteluja, päätin tällä kertaa kokeilla. Diagnoositulvasta erottui yksi, jonka kuvaus osui täydellisesti omiini. Vaivan nimi oli hyvänlaatuinen asentohuimaus. Se on yleisin huimausta aiheuttava sairaus. Sen oireena on kiertävä, voimakas, muutamia kymmeniä sekunteja kestävä huimaus, joka liittyy asennon muutoksiin. Oireen aiheuttaa sisäkorvan kaarikäytävään kulkeutunut sakka, joka liikkuessaan antaa herkille sisäkorvan aistinsoluille väärää informaatiota pään liikkeistä. Syytä sakan kertymiselle ei varmuudella tiedetä. Lääkehoitoa ei tarvita, hoidoksi riittää sakan poistaminen kaarikäytävästä asentohoidolla.

Varasin ajan korvalääkärille, joka antoi minulle lähetteen fysioterapiaan. Fysioterapeutti teki minulle testejä, joilla selvitettiin, kumpi korva on kyseessä. Tämän jälkeen kävimme läpi asentohoito-ohjeet, jotka sain kotiin. Asentohoidon liikesarjat poistavat korvakäytävät sakasta. Tein viikon verran kahdesti päivässä liikesarjaa, eikä huimauskohtauksia sen jälkeen ole enää ilmestynyt. Sekä korvalääkäri, että fysioterapeutti muistuttivat, että sairaus voi uusiutua. Se on kuulemma jopa todennäköistä, mutta mitä todennäköisemmin hoidettavissa jälleen asentohoidolla.

Mikäli hyvänlaatuista asentohuimausta ei hoideta, kestää vaiva noin kymmenen viikkoa. Oireet ovat yksilöllisiä: jollain kevyempiä, toisilla taas rajuja. Mutta mikäli ikinä epäilette tätä, pyytäkää asentohoito-ohjeet lääkäriltä tai fysioterapeutilta. Kenenkään ei pitäisi kärsiä näin helposti hoidettavissa olevasta sairaudesta 10 viikkoa!

Ps. Lisää hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta voit lukea täältä

 

DSC_9638.jpg

DSC_9673.jpg

Pictures: Elisa Lepistö

xx Sara

DSC_1615.jpg

 

Vieläkö muistatte koulujen aamunavaukset? Meillä rehtori, opettaja tai joku oppilaskunnan jäsenistä aloitti päivän klo 8:15 tarinalla tai runolla, jonka jälkeen monesti soitettiin vielä biisi. Vaikka kolmena päivänä viidestä tähän keskusradiosta kantautuvaan päivän starttiin en mukaan ihan alusta asti päässyt ja monesti sen kuuntelinkin luokan ulkopuolella (myöhästeleminen on aina kuulunut huonoihin tapoihini), oli aamutarina päivän parhaimpia hetkiä. Siellä puhuttiin ystävyydestä ja toisten kunnioittamisesta. Välillä käytiin läpi ajankohtaisia juttuja ja välillä opettajat puhuivat ajasta, jolloin he itse kävivät koulua. Parhaimpina päivinä aamunavaus päättyi Shakiraan tai Black Eyed Peasiin. Se oli äärettömän siistiä.

Kuuluin koko kouluhistoriani ajan porukkaan, jotka heräävät 7.20 ja syövät aamupalan samalla kun pukevat takkia päälle (ja myöhästyvät koulusta). Aamut, etenkään tällä kyseisellä aikataululla toteutettuina, eivät koskaan olleet suosikkejani. Aamunavauksesta sen sijaan pidin. Se oli monesti se ensimmäinen hetki kun istuin alas ja rauhotuin. Sain uudelle päivälle jotain ajateltavaa.

 

DSC_1452-2.jpg

DSC_1599-2.jpg

 

Herääminen ei ole minulle vieläkään se helpoin juttu, mutta aamuja rakastan. Yrittäjänä minulla on harvinaislaatuinen mahdollisuus käynnistää päivä rauhassa omaan tahtiin, ja arvatkaa vaan olenko ottanut tästä mahdollisuudesta kaiken ilon irti. Alkoi aamu treenillä tai ei, varaan kahvin juomiselle ja aamiaiselle joka päivä vähintään 40 minuuttia. Tänä aikana katson uutiset ja pari haastattelua aamu tv:stä. Saatan selata meilit ja lukea blogeja sängystä käsin. Vain harvoin sovin palavereita tai tapaamisia ennen yhdeksää ja toimistolle ilmestyn ihan aikaisintaan ysiltä. Työpäivä sen sijaan kestää lähes poikkeuksetta kuuteen asti.

Arkirytmi on mun mielestä aina ollut jotenkin tosi mielenkiintoinen juttu. Juurikin syystä, että se on kaikilla vähän erilainen. Millaisia rytmejä teillä on? Nauttiiko kukaan muu meikäläisen tapaan rauhallisista aamuista?

 

DSC_1481-3.jpg

 

xx Sara

DSC_0421.jpg

DSC_9520-3.jpg

DSC_0417-checker.jpg

DSC_0435.jpg

DSC_0391.jpg

DSC_9499.jpg

DSC_0440.jpg

DSC_9504.jpg

top Gina Tricot

pants Soc

sneakers Nike

 

 

Aurinko ja kimalteleva meri (ja terve polvi)! Voi pojat, arvatkaa vaan kuinka paljon olen viime päivinä nauttinut lenkkeilystä tai ylipäätään ulkoilusta näissä olosuhteissa?! Noh, niin paljon, että olen tässä vähän niin kuin mennyt lupautumaan lauantaina järjestettävälle puolimaratonille… Onko teillä vielä tälle vuodelle juoksutapahtumia edessä?

Liikkuminenhan ei ole suinkaan ainoa asia, joka näillä keleillä kiinnostaa. Valokuvaaminen on nimittäin ollut aivan hullun inspiroivaa myös. Sininen taivas tuo kiinnostavaa kontrastia ja valoilla + varjoilla leikkiminen on tehty helpommaksi kuin koskaan! Ah, mä rakastan tätä puuhaa!

 

 

Pictures: Elisa Lepistö

xx Sara