Kehittyminen ja tavotteiden saavuttaminen tuntuu hyvältä. Oli se sitten leuanvetoennätys, ihannepaino tai putkeen mennyt projekti -onnistuminen tuntuu aina hyvältä. Päästyäsi uudelle levelille, nälkä alkaa kasvaa: haluat kehittyä entisestään. Mutta entä jos niin ei käykään? Entä jos ei ole aikaa, halua tai koko homma vaan jotenkin vähän jää? Mitä sitten kun vanhoihin “ennätyksiin” ei enää pääsekään käsiksi?
Tämä on ollut minulle aina todella vaikea asia sisäistää. Kun projekti X meni täydellisesti nappiin ja tulokset olivat kertakaikkisen timanttiset, aloin vertaamaan kaikkia projektejani aina tähän. Vaikka seuraavat projektini sainkin hyvin tuloksin kunnialla maaliin, välillä kera erityiskiitosten, en osannutkaan juhlistaa niitä, koska paremminkin oli mennyt.
Huomaan toisinaan vähätteleväni taitojani, jotka eivät ole sitä priimaa ennätystasoani. Toisinaan jopa torun itseäni. Laiska muija, mikset ole panostanut tähän.
Syy siihen, että joku juttu on jäänyt vähemmälle huomiolle (lue ei ole ennätystasolla), on elämä. Se nimittäin harvemmin koostuu yhdestä osa-alueesta.
Elämän eri osa-alueilla voi mennä tosi hyvin ja ne voivat olla erinomaisessa balanssissa keskenään, mutta yhtäaikaisesti on aika mahdotonta elää ennätystasolla kaikilla elämän sektoreilla. Vaikka kehittyminen on tärkeää, sitä on haastava tehdä koko ajan, kaikkialla. Ainakaan ilman, että ajaa itseään totaalisen loppuun.
Välillä mennään duuni tai opiskelu edellä ja nautitaan kotona yhteisestä ajasta. Välillä fokusoidaan vahvemmin saliin ja ruokavalioon, välillä reissaamiseen. Välillä nähdään paljon ystäviä, kokeillaan uusia harrastuksia, keskitytään uuteen perheenjäseneen, kodin remontointiin tai treenataan juoksukautta varten lenkkipoluilla. Joinakin kausina innostutaan ruoanlaitosta, tapahtumista, sisustamisesta, dokkareista, lautapeleistä tai lukemisesta.
Jos kauden aikana joku asia on ollut tärkeämmässä roolissa kuin toinen, se on erittäin ok. Ei siitä pidä potea huonoa omaatuntoa tai pyydellä erikseen anteeksi. Sitä paitsi kaikista asioista (intohimoisistakin sellaisista) on hyvä ottaa välillä vähän etäisyyttä, tauon jälkeen tekeminen tuntuu taas entistä siistimmältä 🙂 Ja itse ainakin huomaan, että juuri tuon tauon jälkeinen puusti yleensä ajaakin niihin henkilökohtaisiin ennätyksiin!
Pictures: Marianna Mäkelä
Koen, että elämä on parhaillaan tasapainottelua ja erilaisten kausien hyväksymistä. Huomaan, että ainakin omalla kohdallani on hurjan mukava innostua tietyistä jutuista aina kausittain – vaihtelu virkistää! Pettyä ei kannata, vaikkei jokainen projekti olisikaan edeltäväänsä tuloksekkaampi tai ykkösmaksimi uusi ennätys.
Olkoon tämä tiistai-illan kirjoitus muistutuksena itsellenikin. Lempeyttä ja ymmärtäväisyyttä myös sille peilistä kurkkaavalle tyypille!
xx Sara
Posted at 18:01h
in
Uncategorized
by Sara
