DSC_4338.jpg

 

Puhuin Onnistumisen salaisuus -postauksessa itsensä likoon laittamisesta ja täysillä vetämisestä. Elämässä kun on mukava tehdä asioita puolilla tehoilla, “läpällä” ja vähän sinne päin, mutta nauttiiko tästä tekemisestä sitten aidosti kuitenkaan?

Oivalsin jossain vaiheessa, että mukava puuhastelu ei riitä minulle. Halusin pistää kaiken peliin ja näyttää mihin minusta on. Panostaa niin ihmissuhteisiin, työhön, ruokavalioon, arkeen kuin treenaamiseenkin. Tehdä asioita täysillä ja tehokkaasti, mutta toisaalta lisätä omaa ja yhdessä läheisten kanssa vietettyä aikaa. Keskittyä hetkeen ja antaa itsestäni 100% niin työssä kuin vapaa-ajallakin. 

Yksi alue, missä tehokkuus ja kaikkensa antaminen näkyy minulla vahvasti on treenaaminen. Tällä hetkellä voimatreeneihin uppoaa viikossa 1-2 h , nopeatempoiseen circuittiin 1-2 h ja joogaan (suurimmaksi osaksi kotona tehtävään sellaiseen) 1-2 h.

Neljä tuntia liikuntaa viikossa on tällä hetkellä hyvinkin vakio treenimääräni.

 

Keskity treeniin – tyhjennä mieli

Treenaan tänäpäivänä aikaisempaan verrattaen kohtalaisen vähän, mutta huomattavasti tehokkaammin. Se mikä on omalla kohdallani saanut aikaan tuloksia ja edistymistä on asenne. Annan treeneissä 100%. Oli kyse sitten voimatreenistä, hikisestä circuit-treenistä tai kotijoogasta, keskityn täysillä tekemiseen. Treenaaminen on minulle omaa aikaa ja siihen liittyy myös valtava psyykkinen puoli. Kun keskityn kunnolla ja teen treenini niin hyvin kuin pystyn, ei päässä liiku arjen askareet. Ei kello, some, kauppalista tai vastaamattomat meilit. Kun treenaan, olen kokonaisvaltaisesti siinä hetkessä.

 

DSC_4325.jpg

Kuvauspaikka: Kaapelitehdas, Valssaamo // Kuvat: Elisa Lepistö

 

top Lorna Jane

pants SOC

 

Haasta painoilla

Kun liikkeenä on esimerkiksi penkki 4 x 8 toistoilla, lataan lämmittelyn jälkeen painoja päihin sen verran, että jaksan juuri ja juuri puristaa toistot maaliin. Haastan itseäni jatkuvasti. Usein viimeisen noston kohdalla parini joutuu jeesailemaan tai vähintään kannustamaan ääni käheänä. Tästä tietää, että painot ovat kohdillaan ja kehitystä tulee tapahtumaan.

Pidän pr-tuloksistani kirjaa, jolloin on helppo arvioida sopivia painoja tietyille toistomäärille.Valmentajat TFW:llä antavat myös yleensä pr-tuloksiin heijastettuja prosentuaalisia painosuosituksia kullekin liikkeelle (esim. “tähän sarjaan 60% maksimista)Muutamat teistä ovatkin kyselleet PR-tuloksiani, eli maksimikuormalla tehtyä yhtä toistoa. Tässä tulee muutamia: leuanveto: 20kg lisäpaino, maastaveto: 115 kg, takakyykky: 85 kg, etukyykky: 60 kg, penkkipunnerrus: 55 kg.

Monesti törmää tilanteisiin, jossa naiset pelkäävät voimatreeniä visuaalisista syistä. Ei haluta liian isoja reisiä tai liian näkyviä selkälihaksia, ja se on täysin ymmärrettävää. Meitä ja ulkonäköihanteitamme on moneen. Voimatreenejä on kuitenkin yhtä paljon kuin ihmisiäkin, ei painojen kasvattaminen ole missään nimessä pakollista. Muistuttelen kuitenkin, ettei lihaksilla ole tapana ilmestyä hetkessä tai “vahingossa”. Isojen lihasten kasvaminen vaatii aika isoja painoja ja myös aika paljon lisäenergiaa. Kun treenaamisen pitää monipuolisena (ei pelkkää voimatreeniä) kroppa muokkautuu kyllä sopusuhtaisesti. Itse henkilökohtaisesti kuulun siihen kuppikuntaan, joka ajattelee että on siistimpää rikkoa omia pr-ennätyksiä ja rokata painavien kauppakassien kanssa, kuin tarkkailla peilistä onko hauis- tai pakaralihas kasvanut liian isoksi.

 

Varaa aikaa palautumiselle

Palautumisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Rankasta jalkapäivästä palautumiseen voi mennä helposti viikkokin. Tätä aikaa ei suinkaan kannata viettää sohvalla maaten, vaan jalkojen osalta kevyttä palauttavaa treeniä tehden. Kokemuksella voin sanoa, että viikon treenitauko ennen ykkösmaksimipäivää ei myöskään ole huono idea. Esimerkiksi leuanvetoenkkani syntyi viikon treenittömän loman jälkeen! 

 
 

 

xx Sara

DSC_3746.jpg

 

TFW salilla jokainen treeni alkaa motivaatiotarinalla, myös tämän päivän voimatreeni. Valmentajamme Linda kertoi kuinka 10 vuotta sitten, ennen sosiaalista mediaa ja Youtuben aikakautta, hänen esikuvansa, eräs tunnettu valmentaja oli todennut, kuinka naiset eivät kehity leuanvedoissa. Puolet eivät voi saada koskaan yhtäkään leukaa, ja ne jotka onnistuvat siinä, saavat maksimissaan kolme. Asia nyt vain oli näin.

Linda kertoi kuinka oli syönyt jokaisen sanan ja tuumannut, että turhaan niitä edes treenaa, kun niissä ei voi naisena kehittyä. Yksi tai kaksi leukaa salitreenin yhteydessä silloin tällöin oli tarpeeksi. Tuntui, ettei voimiakaan ollut enempään.

Meni vuosia kunnes leuanvedoista tuli “juttu”. Yhtäkkiä naiset alkoivat vetelemään leukoja. Myös Linda. Hän treenasi ja kehittyi. Kymmenen leukaa meni helposti jo lyhyen treenikauden jälkeen.

Tarina vaikutti minuun, koska olen ollut lukuisia kertoja samankaltaisessa tilanteessa. Joku on lytännyt ääneen sanomani haaveen tai suunnitelman, ja minä mokoma olen uskonut. Muutama sana tuttavalta tai jopa täysin tuntemattomalta on saanut minut toisiin aatoksiin ja olen alkanut epäilemään itseäni. Saan kylmiä väreitä pelkästään kun ajattelen asiaa. 

 

DSC_3767.jpg

 

Negatiivisuudella ja unelmien lyttäämisellä on vakavat seuraukset. Huomasin jossain vaiheessa, kuinka minusta alkoi pikku hiljaa kuoriutumaan se inhottava tyyppi, joka ensimmäisenä kyseenalaisti ja suhtautui nihkeästi toisten tavotteisiin ja suunnitelmiin. Olin katkeroitunut. Kun joku kertoi aikovansa kuntokuurille, lähtevänsä jenkkeihin näyttelijän uraa luomaan tai perustavansa perheen kaksi kuukautta sitten tapaamansa miehen kanssa, pyörittelin silmiäni. Se ei ikinä tule onnistumaan, ajattelin. 

Joskus kommentoin ääneen, joskus pidin sisälläni, mutta muistan, miten sanat tai ajatukset eivät koskaan tuoneet hyvää oloa. Tunnistin, että tässä ei ole kyse nyt vauvasta tai näyttelijän urasta. Tässä on kyse minusta ja minun omasta epävarmuudestani. Purin omaa pahaa oloani ja katkeruuttani toisten unelmiin ja se oli väärin. Se oli todella väärin.

Nyt olen melko hyvin onnistunut sulkemaan korvani vastaavanlaisilta tyypeiltä kuin mitä minä olin vuosia sitten ja myös muuttamaan omaa ajattelutapaani. Kun joku kertoo perustavansa yrityksen tai muuttavansa Intiaan, innostun. Rakastan kun ihmiset ryhtyvät toimeen ja kokeilevat uusia juttuja. Jeesaan tarvittaessa ja pyrin siirtämään hyvää energiaa heille ja heidän suunnitelmilleen. Haluan ihmisten ennen kaikkea onnistuvan.

 

fit_saratickle.jpg

 

Puhuin viime kuussa Mikset antaisi heti 100% -postauksessa heittäytymistä ja kaikkensa antamisesta niin salilla kuin sen ulkopuolellakin. Elämässä on mukava tehdä asioita puolilla tehoilla, “läpällä” ja vähän sinne päin. Kun et anna kaikkea itsestäsi, et voi myöskään pettyä. Aina voi nimittäin tuudittautua perusteluun: no en mä täysillä edes vetänyt

Se, että annat aidosti kaikkesi, on ihan oikeasti pelottava ajatus. Asioiden ja tavotteiden sanominen ääneen on hurjaa. Olo on alaston ja aseeton. Entä jos et onnistukkaan? Joku voi tuomita, jopa nauraa, tai voit pettyä itse pahasti. Voit toki sanoa muille, ettet antanut kaikkeasi tämän eteen, mutta itsellesi et pysty valehtelemaan. Ehkä et ollutkaan niin hyvä kuin ajattelit?

Epävarmuus ja toisaalta myös epäonnistuminen liittyvät ennen kaikkea omaan ympäristöösi. Kun ympärillä on kannustava, ahkera, motivoitunut ja yhteisöllinen joukko, joka ei naura tai buuaa epäonnistumiselle, vaan tsemppaa ensi kertaan, on kaikkensa antaminen ja onnistuminen huomattavasti helpompaa. Hyvänä esimerkkinä toimii Tampereen kokoinen Islanti, joka yllättää meitä jatkuvasti!

 

DSC_3780.jpg

Kuvauspaikka: Valssaamo/Kaapelitehdas // Pictures: Elisa Lepistö, edit by me

 

NLY top

Lorna Jane pants

 

 

Kiitos siitä kuka tänäpäivänä olen ja miten tänäpäivänä ajattelen, kuuluu ihmisille ympärilläni. Taustalla on kannustava ja motivoiva verkosto. Kotoa, ystäväpiiristä, työhuoneelta ja salilta löytyy ihmisiä, jotka uskovat minuun ja syöttävät minulle hyvää energiaa. Tässä porukassa on ihmisen hyvä olla. 

Kiitos taas maailmanluokan treeneistä ja päivän ajatuksista koko TFW Helsingin poppoo. Tuo paikka on Islanti pienessä paketissa. Sen käsittämätön energia ja lukuisat onnistumistarinat vaan jaksavat yllättää minut joka kerta. 

 

xx Sara

DSC_5098.jpg

 

Surf campille osallistuminen on ollut haaveeni siitä asti kun ensimmäisen kerran lajia pääsin nelisen vuotta sitten kokeilemaan. Oltiin tuolloin ystäväni kanssa Kap Verdellä, ja vuokrattiin laudat kahdeksi tunniksi. Avustamaan saapui muutama paikallinen jamppa.

Hauskaa se oli, mutta ei sillä juuri surffin kanssa tekemistä ollut. Harva pääsee lajiin sisään sillä, että testailee sitä silloin tällöin. Surffiin (kuten moneen muuhunkin lajiin) tarvitaan alussa paljon toistoja -mieluiten lyhyen aikavälin aikana. Valmennus ja ulkopuolinen apu on välttämätöntä. Suomalaisella kun tuo aaltojen lukeminen ei varsinaisesti veressä ole. Niillä ratsastamisesta puhumattakaan…

Kap Verden jälkeen olen kokeillut surffausta muutamia kertoja Sri Lankassa sekä kerran Nicaraguassa ja Australiassa. Toistoja ei ole siis vuosien varrella mitenkään liikaa kerääntynyt.

Mahdollisuus surf camp -elämykseen tarjoutui viime marraskuussa kun päästiin Annikan kanssa tuttujen pitämälle surffileirille. Asenne Surfin ja Kima Surfin kahden viikon leiri Balin Canggussa oli unelmien täyttymys. Paikassa majoittui parikymmentä suomalaista Asenne surfin kautta ja Kiman mukana leirille oli matkustanut eripuolilta maailmaa toinen mokoma. Suomalaisista kaikki muut paitsi minä ja Annika tulivat leirille yksin. Useampi oli leirillä jo toista kertaa!

 

DSC_1040.jpg

DSC_0671.jpg

DSC_1925.jpg

DSC_2211.jpg

DSC_4409.jpg

DSC_4520.jpg

 

Seitsemänä päivänä viikossa järjestettiin aamusurffeja, iltapäiväsurffeja ja päiväretkiä. Varausjärjestelmän kautta (vrt wodconnect) surffeja pystyi buukkaamaan kaksi vuorokautta etukäteen. Pystyit valitsemaan joko aamusurffin ja iltapäiväsurffin (tai ainoastaan jomman kumman) tai päiväretken. Surffitunteja/päiväretkiä oli varattavissa päivittäin suunnilleen 10 ja erilaisia lokaatioita riitti. Jokaiseen tapahtumaan mahtui 4-12 henkeä, riippuen ohjaajien määrästä. Jokainen surffi oli aina arvosteltu yhdestä viiteen tähteen. Yksi tähti aloittelijalle ja viisi tähteä pro-surffaajalle. Leiri huolehti kaikista kuljetuksista, joita tehtiin päivittäin aika paljon. 

Ne, jotka eivät ennen leiriä olleet koskaan edes koskeneet surffilautaan, aloittivat leirin kolmen päivän aloittajacampilla. Sen aikana käytiin läpi perusjuttuja ja kokeiltiin pieniä aaltoja.

Jokaiselle valittiin ensimmäisenä päivänä omat laudat, joita sai sitten päivittää haastavampiin leirin aikana kehittyessään. Tähän mennessä olin surffannut joka kerta erilaisella laudalla, joten oli todella mukava totutella yhteen lautaan ja oppia sen ominaisuudet. Loppuleiristä vaihdoin lautani hieman pienempään.

Joka päivä parilla surffilla oli mukana valokuvaaja ja videokuvaaja. Muutaman kerran viikossa pidettiin hotellin yhteisissä tiloissa videoanalyysi, jossa käytiin läpi videomateriaalia (tämä oli kohtalaisen nöyryyttävää, mutta hyödyllistä :D). Videolta hahmotti omat virheet helpommin ja niiden ansiosta myös kehitys oli osaltaan nopeampaa. Viikottain järjestettiin myös teoriatunteja, jossa käytiin läpi yleisiä ohjeita.

Paikalliset surffiohjaajat olivat ehdottomasti yksi reissun parhaista puolista -niin huikeita ja ammattitaitoisia tyyppejä! Päästiin jopa yhden surffiohjaajan häihin, mahtava kokemus! Ohjaajat olivat aina mukana vedessä ja antoivat jatkuvasti vinkkejä. Joka surffin lopuksi summattiin treenit ja käytiin rannalla läpi mitä hyvää ja parannettavaa meillä oli.

 

DSC_0684.jpg

DSC_2248.jpg

DSC_0698.jpg

DSC_0715.jpg

DSC_5112.jpg

DSC_1996.jpg

_MG_6848.jpg

 

Ja mitenkäs leiri sitten vaikutti minuun? Uusien ystävien lisäksi surffi alkoi sujua. Ja tämä oli jotain ihan mieletöntä. Olin kuin pikku lapsi kokonaiset kaksi viikkoa. Käytiin aalloissa joka päivä, usein kaksi kertaa. Leirin viimeisinä päivinä osallistuttiin vielä Kima surfin järkkäämiin surf-kisoihin ja päädyttiin toisen suomalaistytyön kanssa finaaliin. Olen siis elävä todiste siitä, että tämä leiri todella toimii.

Leirin ja ihmisten lisäksi rakastun myös itse kohteeseen, Balin Cangguun. Herkullista ja ravitsevaa ruokaa, treeniä, joogaa ja laadukasta hierontaa. Kaksi viikkoa täällä hyvinvoinnin mekassa teki ihmeitä niin keholle kuin mielellekin. Kirjoitin Canggusta vastikää kattavan reissupostauksen. Pääset lukemaan sen täältä.

 

DSC_1616.jpg

DSC_4544-side.jpg

DSC_1910-2.jpg

DSC_2377.jpg

DSC_1014.jpg

DSC_4302.jpg

 

Sananen Asenteesta. On ollut suuri ilo tutustua merkin takana työskenteleviin tyyppeihin, joita voin kutsua nykyään ihan vaan kavereikseni. Kyseessä on pieni suomalainen lifestyle brändi, joka valmistaa vaatteiden lisäksi surf- ja SUP-lautoja sekä tuottaa tapahtumia. Asenteen ideologia on tehdä ja tuottaa juttuja suurella sydämellä. Ja tässä he ovat todellakin onnistuneet. 

Päästiin tutustumaan Balilla heidän “tehtaaseen” eli paikalliseen sympaattiseen perheeseen, joka vastaa Asenteen vaatteiden tuotannosta. Käsintehdyt vaatteet ovat 100% ekologista puuvillaa. 

Tässä postauksessa näkyvät vaatteet ja aurinkolasit löydät Asenteen nettikaupasta. Ja arvatkaapas mitä, sain teille alekoodin jaettavaksi! Koodilla tickleyourasenne saat kaikista normaalihintaisista tuotteista -10%. Voin kokemuksella kertoa, että nuo laadukkaat unisex hupparit & tank topit on ihan parhaita kotivaatteita. Ja mikäli tulee liikuttua Suomea trooppisemmissa kohteissa, niin jälkimmäiset on must. Postauksen uikkarit ja bikinit ovat Asenteen yhteistyökumppanilta, suomalaiselta Halla x Hallalta.

 

DSC_2603.jpg

DSC_5142.jpg

DSC_1653.jpg

DSC_4510.jpg

DSC_1035.jpg

DSC_1171.jpg

 

Uusi Asenteen ja Kiman surf camp järjestetään Balilla jälleen marraskuussa. Tsekkasin juuri nettisivuilta, että surf campin päivätkin on julkaistu: 5-17.11.2017. Jos kaikki menee hyvin, meikäläinen tulee olemaan mestoilla! Wooop!

Mikäli päivät ei natsaa, niin Kima surfin kautta pääsee Balin aalloille koska tahansa. Leirit on pystyssä jatkuvasti! 🙂

 

 

xx Sara